sun takii kaikki kiireet katoaa

Nyt se sit rantautu tännekin - nuha ja yskä aalto. Kaikki ollaan peräkanaa pienessä lunssassa ja pahimpana se näyttäytyy tietysti poitsussa. Kuivaa yskää, nenä tukossa, räkää valuu ja tietty aivan poikki ton flunssan takia eli se tietää kiukuttelua.

Tää äitinä olo on kehittäny/pidentäny mun pinnaa. Ennen olin aivan hermona kun poika vähänkin itki jotain ja pelkäsin etten koskaan rauhotu ton vauvan itkun suhteen, mutta nyt osaan ottaa itkun lunkimmin. Tuossa vähän ennen 7 kk alkamista oli pieni känkkäränkkä-kausi menossa, puhelin soitto kaverille ja nyt musta tuntuu etten hermostu mitenkään tosta itkusta. Onhan se tietysti inhottavaa, sydäntä raastavaa ja ikävää kuultavaa kun oma lapsi itkee, mutta joku tolkku tälle hyssyttämään säntäämiselle. Onneks tunnistaa itkusta todellisen hädän tai millon on vaan perustarpeita vaille :-) Ja mulla on edelleen kova luotto tohon äidin vaistoon !

Ja iloisempiin juttuihin ! Joulu meni meillä ihanasti - eka yhteinen joulu perheenä. Tai olihan se viime vuonnakin, mutta poitsu oli vielä mahassa ni sitä ei lasketa :) Aattona saunottiin, syötiin, pötkötettiin, vietettiin yhdessä aikaa, käytiin mummolassa, ihmeteltiin Joulupukkia, syötiin vähän lisää, juotiin kahvia ja otettiin loppu ilta rennosti mummolassa. Ja kyllä oli tontut kertonu poitsusta pelkkää hyvää pukille, oli semmonen lahjavuori että halleluuja !

and you think i'm crazy

Joulufiilistä haettu lisää joulumyyjäisistä eilen, ja olihan siellä vaikka ja mitä ! Enempi ja vähempi. Ja tämä hätähousu on paketoinu ensimmäiset joululahjat, jep ! 

Tällä hätähousulla olis myös edessä uuden Spotify tilin soittolistojen kasaaminen. Entisellä soittolistalla oli kaikki, kunnes menin ja tein uuden käyttiksen ja nyt kaikki tää hupi alkaa alusta. Siinähän sitä tekemistä onkin kun yrittää saada kaikki + uutuus biisit kasattua yhteen.

Tuleva viikko tuo tullessaan Superin pikkujouluruokailun (ihanaa, pääsen näkemään työkavereita !!) ja oikeastaan jo huomenna suunnittelin liittyvän Dressemberiin mukaan. Pointtina on että koko joulukuun ajan joka ikinen päivä olisi käytettävä mekkoa. Movemberin tyylinen kuukausi haaste :-) Tosin tuo mekko varasto ei oo kovin laaja, joten tää käy haastavaks. Ainakin yritän olla Dressemberissä mukana koko kuukauden, nähtäväksi jää mitenkä se onnistuu.

rakkauspakkaus 6 kk, puspus

Puoli vuotta täynnä. Tää äitinä olo on kyllä jotain maailman ihaninta. Vaikka meidänkin poika osaa muiden lasten tavoin kiukutella, niin se ei oo koskaan saanu mua raivon partaalle. Vaikka en omistakaan pitkää pinnaa. En oo kokenu synnytyksen jälkeen mitään muuta kuin ilon ja rakkauden tunnetta. Kuulostaa aika kliseiseltä mut totta se on, uskokaa tai älkää. Oon kyllä valmistautunu uhmaan sun muihin konflikteihin, samoin meidän koti. Pieni kerrostalo kaksio ei oo ehkä maailman parhain koti kolmihenkiselle perheelle johon kuuluu formula-aikoja juokseva hullu kissa, mutta hädässä keinot keksitään. Tehtiin täällä pieni-suuri-urakka, pyhitettiin makkari pojan huoneeksi ja itse muutettiin sängyn kanssa olkkariin. Onhan tää sen näkönen että tila loppuu kesken !!!!! mutta eiköhän tässä siihen asti pysty sitkuttelee kunnes muutetaan joskus isompaan lukaaliin. Jere nukku toissa yönä ensimmäistä kertaa yksin tuolla makkarissa ja ilman heräämisiä. Ehkä helpotusta tuo se, että pinnasängyn pinnojen välistä voi kurkkia olkkariin että äiti ja isi on tallella eikä pojan tarvinnu huoneesta lähteä mihinkään. Tosin pojan huone kaipaa ehkä pientä stailausta että se muuttuu aikuisten makuuhuoneesta vauvan huoneen näköiseksi.

Jere 6 kk

Askelta jo otetaan kun kainaloista kannatellaan, välillä unohdutaan tuijottamaan jalkoja ja ihmetellään mitenkä askeleiden ottaminen sujuu. Syöttötuolia ollaa jo pikkusen testailtu ja siinä istuminen onnistuu oikein kivasti - ei turhia horjumisia vaan napakasti istumista. Selällään ollessa yritetään nousta istumaan, varsinkin sitterissä. Siihen en enää poitsua uskalla jättää, ainoa aika mitä sitterissä vietetään on ruokailun mittainen hetki. Muuten liikuskellaan kierimällä ja pyörimällä ympäri asuntoa. Liikkuminen ei vielä ihan konttaamalla onnistu - vaikka yritystä kovasti olisikin - vaan pyörimällä, kierimällä ja peruuttamalla. Eilisen jalkojen uittamis hetken kissan ruokakupeissa antoi ymmärtää, että kissan on aika siirtyä pöydällä syömään. Myös kissan hiekkalaatikko saa uuden paikan saunan lauteilta, ihan vain ennalta ehkäisyä varten. Kovasti näytetään jo omaa tahtoa, ja uskon että poika tulee tässä tempperamenttisuudessa äitiinsä. En halua edes ajatella uhma ikää kera tuon tempperamenttisuuden :D Yöt menee tosi hyvin, Jere nukkuu pitkät yöunet (10-12 h) ja muutamat päiväunet. Musiikki on pojan mielestä nautinnollista, ihan kuin poika tanssisi ja heiluisi musiikin tahtiin.

Jouluhöperyyttä havaittavissa

Heippa !
Viime postauksesta on kulunut jo aikaa ja ajattelin että taas olis aika kirjoitella kuulumisia. Jere täyttää kohta jo huikeet 6 kk. Kyllä. Puoli vuotta !! Aika menee hujauksessa. Vähän aikaa sitten kärsittiin kuumuudesta ja nyt jo palellaa pienestä pakkasesta. Ja kohta on joulukin, harrekuud. Kummit, mummot, papat ja muut sukulaiset on kyselly Jeren joululahjatoiveita ja oon yrittäny miettiä kaikkea käytännöllistä ja tarpeellista tulevaakin ajatellen (semmosia paljonkin mielessä) mut eihän sitä aina itellekään niin elintärkeetä ja supertarpeellista tuu ostettua, joten tässähän näitä tarpeellisia ja ihan vähän vähemmän tarpeellisia toiveita sitten olis.

Joulun lähestyminen saa mussa ihan jotain outoa aikaa. Yritän paheeni lopettaa joulun ajaksi, yritän olla juoruamatta ja muutenkin "olla parempi ihminen". Tupakoinnin lopetus ei taaskaan loppunut mutta olen huomattavasti vähentänyt. Ja nyt moni varmaan ajattelee että voi kauhee mikä äiti :-D noh. Myös joulukoristeluiden suunnittelun ja ajatuspyörän pyöräytin käyntiin jo lokakuussa. Eka joululehti tänä vuonna ja siitä se sitten alkoi. Parvekkeella on perinteinen havupallo valojen kera + muita valo virityksiä ja ikkunalaudalla tietysti kynttelikkö. Jouluksi meille tulee aito kuusi (romppu hajottais muovikuusen tänäkin vuonna) ja siihen bongasin sokokselta aivan ihania kuusen koristeita. En malta odottaa et pääsisin oman pienen perheeni kanssa ekaa kertaa koristelemaan kuusen, tietysti yhdessä tehden maailman kauneimman ja rakkaudella koristellun kuusen. Voi tätä joulufiilistä !

isistä parhain ♥

Juha Tapio - En mitään, en ketään

Eilinen isänpäivä suju oikein kivasti, täällä sitä vietettiin ensimmäistä kertaa ! Eli meiän iskä sai aamupalan ja aamukahvin sänkyyn asti pienellä terkkulapulla varustettuna. Ja tietty meiän iskä sai oman mukin mihin kellään ei oo mitään asiaa kajota, SUPERDAD :-) Päivällä lähdettiinkin papalle ja isovaarille onnitteluja toivottelemaan. Turhan täyteen tuli eilinen päivä buukattua - ens vuonna otetaan paljon rennommin eikä poistuta mihinkään. Toivon mukaan vaan köllitään koko perheen kanssa peiton alla aamusta iltaan ja nautitaan yhteisestä ajasta :-)

kuukautta vaille puoli vuotta !

Jerelle tuli taas kuukausi lisää ikää eli me ollaan jo 5 kk ! Hui mitenkä tää aika menee (tää on jo varmaan monen suusta kuultu ja vaikka mistä luettu, mut tässä ajan kulussa ei meinaa pysyä mukana..). Pojalle on kivasti tullut painoa lisää, tosin joskus kun kantelee poikaa sylissä harmituksen estämiseksi - esimerkiksi isossa kaupassa - alkaa kanniskelu ottamaan käsivarsille. Ehkä sitä vaan pitäisi käydä salilla kun siihen on ilmainen mahollisuus :-)

Jere 5 kk

♥ paino 7585 g ja pituus 64,5 cm

♥ kääntyy selältä mahalteen itse

♥ yrittää nostaa peppua ja rintakehää yhtäaikaa ilmaan

♥ Jeren jutustelutarve on vaan lisääntynyt, jos katsotaan salkkareita niin poika saattaa jutella ja osallistua salkkari näyttelijöiden keskusteluun. Poika tutkii maailmaa kovasti käsien ja suun yhteistyöllä, kaikkia pintoja täytyy kokeilla ja rapsutella ja jos jokin tavara vaan tarttuu käteen ni se takuuvarmasti menee suuhun. Nyt ukko alkaa näyttämään tempperamenttisuuttaan, yrittää kovasti saada tahtoaan läpi. Poika on taas alottanu kuolaamisen maratoonin; matot, puklurätit, viltit, peitot etc on kaikki kuolassa !! Taitaapi enteillä lisää hampaita, tai sit meillä asustaa kuolamonsteri.

tiedäthän pöllöt pienoiset, nappi silmät sekä keltahöyhen pukuiset

Lastenlaulut soi, kerrankin voi sanoa että ihanan tavallinen ja arkinen rytmi jyllää, meiän nappula kasvaa ja elämä rullaa hyvin. Vaikka arki onkin aika monesti tuntunut tasapaksulta, tällä kertaa tää tasapaksuus tuntuu ihanalta - ei ylimääräistä hössötystä eikä kriisejä. Tosin viime viikonlopun tapahtumat on pyöriny mielessä jatkuvasti aiheuttaen huolta ja ärsytystä, mutta toivon mukaan kaikki kääntyy vielä parhain päin.

En tiedä onko tää joku tarttuva tauti - muhun on iskeny leivonta-hulluus. En oo ikinä tykänny leipomisesta tai muutenkaan mistään mikä liittyy keittiöön. Tänään tein kinkkupiirakan ja suunnittelin että lähipäivinä tekisin omenakaurapaistosta tai suklaakakun. Tää on ihan älytöntä, huh. Voin sanoa hetkeksi heihei laihdutusyritykselle :-D Huomiselle kuitenkin suunnittelin kanervien laittoa parvekkeelle ja vaunukävelyä. Pitäis ehkä tuota parveketta muutenkin valmistella talvea varten hyvissä ajoin ettei tarvis -20 asteen pakkasessa mitään valmisteluita tehdä. Toivottavasti teillä muillakin on mukava viikko :-)

kaunis pieni ihminen, sä olet ainutlaatuinen

Jere 4kk

♥ paino 6835 g, pituus 63 cm, päänympärys 42 cm

♥ kaksi etuhammasta ilmestynyt alas

♥ osaa kääntyä kyljelteen itse

♥ pitelee tuttipullosta itse kiinni ja ottaa pois suusta

♥ osaa ottaa tutin pois suusta ja laittaa takaisin

♥ seuraa silmillään ilman että kääntää päätään

♥ tarttuu varpaistaan käsillä kiinni

♥ tarttuu leluihin myös vatsalla ollessaan

♥ Jere on puhelias, nauravainen ja tykkää kuunnella omaa ääntään. Jere nukkuu 10-12 tunnin yöunia, päiväunia nukkuu vaihtelevasti 2-5 kertaa päivässä n. 10-120 min. Poitsu naureskelee kainalo ja mahapusuttelulle/kutittelulle. Laulut ja laululeikit saa pojalle hymyn huuleen ja yrittää "laulaa" myös mukana.

pienen miehen unelmii, viel ku hampait harjatessa ylettäis tsekkaa peiliin

Heipparallaa ! Viime postaus hetkestä on hieman aikaa, taas jälleen kerran. Meillä on ollut taas pieni nuhaepidemia, mutta se ei onneksi ole kuitenkaan pahimpaan hyökkäykseensä yltänyt vaan jatkuvaa pientä taistelua sitä vastaan.

Meidän pieni pallero kasvaa vaan, ja ihan silmissä. Jäbälle on jo ilmestyny kaks hammasta !! En kyllä odottanut niitä ihan näin nopeasti, mutta eipä tuo meiän menoa ole haitannukaan :-) Hampaiden puhkeaminen ei ole aiheuttanut kuumetta eikä kitinää, ainoa mitä se on meille tuonut on kuolan lisääntyminen. Eli vähällä päästy. Oonkin tässä painiskellut asialla pitääkö hampaiden ilmestymisen johdosta varata aika hammaslääkäriin? Googlailin asiasta ja joissain kunnissa aika pitää varata. Mutta sanooko hammaslääkäri mitään muuta kuin että muistakaa pestä hampaat? No, eilen ostettiin hammaspesuvehkeet ja siitähän pikku ukko olikin ihmeissään kun illalla pestiin ekaa kertaa hampaat. Höpönassu.

Eikä mee enää varmaan kauaa kun poitsu kääntyy masulteen. Kovasti yrittää itteensä potkia mahalteen :-) Sitä innolla oottaen. Ootan myös sitä kun lähdetään poppoolla katsomaan kaverin uutta asuntoa sekä mummolaan salkkareita seuraamaan.

Haaste

Tattis Jonna haasteesta ! Vauva juttujen tasapainoksi siis tämmöistä :-)

 Haasteen säännöt:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Jotenka siis, aloitetaan 11 faktalla minusta:
1. Olen kihloissa ja perheeseen kuuluu miehen lisäksi Jere vauva 4 kk.
2. Minulla on kaksi veljeä, olen siis isin silmäterä nyt ja aina.
3. Stressaan hirveesti arkea ahistavista asioista.
4. Inhoan kaikkia tapaturmia, jotka liittyy polveen (sis. nivelet, pussit yms) ja selkärankaan (sis. nikamat, välilevyt yms.) esim polven natina alkaa ällöttämään.
5. Olen hoitoalalla töissä, joten tuo äskönen fakta on oikeestaan aika hassu.
6. Rakastan pitkään nukkumista.
7. Olen aika omistushaluinen ja mustat sukat saattaa ilmestyä liiankin helposti jalkoihin.
8. Pelkään jo näin nuorena, että joudun tulevaisuudessa jäämään aikaisin pois työelämästä huonon selän vuoksi.
9. Meillä on ehkä maailman hulluin kisu, Romppu.
10. Olen siivoushullu, en osaa olla tekemättä kotitöitä/siivoamatta edes yhtä päivää.
11. Olen rauhallinen, joten en tule toimeen liian räväkkäiden ihmisten kanssa.

 Jonnan kysymykset:

1. Mikä oli lapsuuden haaveammattisi?
- Lääkäri, kunnes tajusin mitenkä paljon pitää opiskella että pääsisi tekemään lääkärin töitä ja tyydyinkin hoitajan ammattiin. Olis vaan pitäny lähteä lukemaan.....
2. Oletko eniten musikaalinen, taiteellinen vai urheilullinen?
- Taiteellinen. En osaa soittaa mitään soitinta, paitsi rytmimunaa. Urheilullisuus ei onnistu huonon selän ja pikkuhiljaa huononevien polvien vuoksi. Hyvät geenit, pus !
3. Millainen olisi unelmien kotisi?
- Tarpeeksi iso, että jokaiselle perheen jäsenelle olisi omaa tilaa sekä oma huone. En myöskään halua että naapurit asuvat ihan seinässä kiinni, mutta en myöskään halua että lähimpään naapuriin on 20 km. Haluaisin myös keittiön jossa on saareke, sopivan kokoisen pihan jonka hoitamiseen riittää aikaa. Sisustus unelmakodissa olis semmonen maalaisromanttinen. Unelmien kotiin olisi joka kerta ihana tulla.
4. 3 piirrettä joita arvostat ihmisessä?
- Pitää lupauksensa, on luotettava, osaa kuunnella.
5. Jos saisit valita, ottaisitko tatuoinnin vai lävistyksen? Minkä/mihin?
- Oon pienestä tatuoinnista haaveillut, joko lapaluun aluelle tai jalkapöytään. Enkä oikeestaan tiedä minkä kuvan/tekstin haluaisin :D
6. Mistä vartalosi kohdasta pidät eniten?
- Raskauden ja synnytyksen jälkeen kehonkuva on kyllä koko aika jatkuvassa muutoksessa, eikä mun pääkoppa oo siihen ajatukseen tottunut, joten vastaan varpaat. Se on ehkä ainoa ruumiinosa joka ei ole muuttunut mihinkään.
7. Mistä haaveilet?
- Kerrostalo kaksiosta pois muuttamisesta sekä kotirouvana olemisesta.
8. Millaista musiikkia kuuntelet mieluiten?
- Riippuu fiiliksestä, toisinaan rokki toimii, välillä räppi on se juttu.
9. Mikä piristää huonoa päivää?
- Se kun joku saa mut tyhmällä jutulla nauramaan tai hymyilemään. Tai kun joku sanoo jotain lohduttavaa.
10. Miten vietät vapaa-aikasi?
- Vauvan kanssa aikaa viettäen? Mutta jos lähden jonnekin ilman vauvaa, niin se on kaverin luokse kahville meno tai kaupungille kaverin kanssa. Aika harvoin omaa aikaa on, eikä sitä oikein kaipaakkaan koska tiedän että Jere ei oo kauaa pieni :) Kerkeän myöhemminkin tekemään omia juttujani.
11. Mitä tekisit lottovoitolla?
- Ostaisin tontin, rakennuttaisin omakotitalon ja ja ja. Ostaisin kaikkea, mistä vaan oon ikinä haaveillu tai kokenu että olisi tarvetta jostain.

Ja sitten ne minun kysymykset haasteen vastaanottajalle:
1. Millainen olisi unelmiesi vapaapäivä?
2. Jos tietäisit että maailman loppu tulisi huomenna klo 12:00, mitä tekisit?
3. Mikä on tavara, josta et luopuisi?
4. Jos voisit palata menneisyydessä taaksepäin, mihin hetkeen palaisit? Miksi?
5. Jos saisit päättää yhden maailmaa parantavan asian, mikä se olisi?
6. Mikä tekee sinut onnelliseksi?
7. Kummasta pidät enemmän, kesästä vai talvesta?
8. Miten tärkeitä ystäväsi ovat? Ja miksi?
9. Mitä pelkäät eniten?
10. Mikä ärsyttää eniten?
11. Kummassa asuisit mieluiten, kerros- vai omakotitalossa? Perustelut.

Teen poikkeuksen, en haasta ketään. Tän saa tehdä kuka vaan :-)

keskellä ihmettä, sen tajuu vasta jälkeenpäin

Päädyin yks ilta selailemaan kuvia meiän pikkuisesta ja olin ihan ällikällä lyöty että onko meiän rakkauspakkaus kasvanu näin pienessä ajassa näinkin paljon?! Kyllä se vaan on. Ennen koon 56 vaatteet oli isoja, nykyään 68 koon vaatteet alkaa olemaan sopiva. Vaikka mulle on monesti sanottu että vauvat kasvaa nopeasti ja mua kehoitettiin nauttimaan vauva ajasta mahollisimman paljon, en mä nyt arvannut että ne näin nopeasti kasvaa ja kehittyy ! Viimeksi ollaan opittu tarttumaan helistimeen niin ettei ote lipsu heti kun mami tai isi päästää helistimestä irti. Ja tietty kaikki menee suuhun mikä vaan tarttuu käteen.

On ihanaa nähdä, että oma mussukka oppii kaikkea uutta ja on vielä paljon opittavaa, mutta samaan aikaan mulla itsellä on kamala kriisi ja pelko että aika vilahtaa liian nopeasti enkä kerkeä nauttimaan mussukasta tarpeeksi. Vaikka oonkin vauvan kanssa joka ikinen hetki enkä poistu kotoa minnekään paitsi vauva mukana, tuntuu etten saa nautittua tarpeeksi. Enkä tiedä miten voisin saada vauvasta enempää irti kuin olemalla, leikkimällä vauvan kanssa ja tietty antamalla hellyyttä ja hoitamalla. Vai johtuuko se vaan liiallisesti stressistä NAUTI, NAUTI, NAUTI?

every breath you take, every move you make I'll be watching you

 

Tää päivä on tehty vaunukävelystä kera pikku ukon, Annikan ja Laran, unista vaunuissa (isi kääri meiät niin lämpöseen pakettiin ettei kylmä tullut vaikka ulkona kävi kylmä tuuli) ja naurun hetkistä leikkialustalla. Tietty päivään kuulu paljon muutakin, mutta tuossa muutama asia mitkä piristää päivää. 

Oon haaveillu aina tyttövauvasta - ja haaveilen vieläkin - ja meiän Justus sai pari päivää sitten tyttöpikkuserkun, ja nyt tihkunkin hinkua ostella kaikkia tyttöjen juttuja uudelle mamille ja nyytille lahjaksi.
Sillon kun meiän nyytti ilmesty maailmaan, saatiin kaikkea tarpeellista mikä ei käynyt ennen synnytystä tai heti synnytyksen jälkeenkään mielessä että saattais jotain vaatteitten lisäksi tarvita, joten suunnitelmissa oliskin ostaa Jeren pikkuserkulle jotain semmoista mistä on tulevaisuudessa jotain hyötyä.

Pakko mainita myös se, että mieltä kohentaa äitiyden lisäksi se kun esikoisensa saaneet mamit kyselee neuvoja asiassa ku asiassa. Tää on ihan kiva tunne kun tuntee olevansa tarpeellinen :-) Nyt siirryn koko perheen voimin katselemaan salkkareita, heipparallaa !

happiness is homemade

rakastan sinua enemmän kuin sinä pystyt halaamaan minua

Moorninkia ! Alkaa tulemaan tutuiksi nuo dinojunat, arvaa kuinkan paljon sinua rakastan, oktonautit ja muut lasten ohjelmat. Vielä en kuitenkaan muista missä järjestyksessä ne kaikki tulee, hih. Viikko on menny aika tavallisissa merkeissä, paitsi että oon superonnellinen kun salkkarit ja erilaiset äidit alko taas. Maanantai ilta meni kyllä niin jumittaessa telkkarin ääressä; ensin salkkarit, sitten erilaisten äitien jaksot mitä niille edellisen kauden mammoille kuuluu, uudet erilaisten äitien jakso ja perään sitten julkkis bb. En oo nevöevö kattonu bb:tä, oon aina vihannu sitä ohjelmaa mutta en oikee tiiä mikä muhun on menny kun nyt aloin sitä seuraamaan. Ehkä Frederikin takia, haha ! Päätin viime viikolla että voisin tehä kuukauden ajan joka päivä vatsoja, haukkaria ja hartiaa + ojentajia niiin monesti kerralla kunnes lihakset on niin tulessa ettei niillä jaksa enää mitää, ja kuukauden päästä sit katon miltä näyttää :-)

kolme ihanaa kuukautta

 

Rupesin eilen miettimään hetkeä kun tein raskaustestin, joka näytti positiivista. En voinu uskoa sitä tulosta ja tuntu että hymy, ilo, jännitys - oikeestaan kaikki maholliset tunteet valtas kehon. Siitä se odotus alkoi. 9 kuukauden maratooni alkakoot ! Soitin neuvolaan ja sovin ensimmäisen käyntini. Vau, mikä jännitys. Sain neuvolasta paksun kirjasen missä oli viikko viikolta vauvan kehitys ja tietysti halusin tietää mitä sisälläni oikein tapahtui, odotin kuin kuuta nousevaa sitä viikon päivää kun sain taas lukea mitä tulevalla viikolla tapahtuu. Oli jännää lukea milloin esim vauva alkaa kuulemaan mitä ympärillä tapahtuu. Hauskaa oli myös seurata ja kokeilla erilaisia asioita mitenkä vauva reagoi. Muistan yhen vapaapäivän kun makoilin suuren mahani kanssa sängyllä selälteen, lueskelin satukirjoja ääneen ja silittelin masua - vauva oli rauhallinen ja kuunteli varmaan tarkkaan. Kun lopetin satujen lukemisen niin mahassa alkoi hirveä mylläys. Myös sekin hetki jäi mieleen kun vauva kääntyi mahassa ympäri - katottiin kotona leffaa ja yhtäkkiä jäbä muljautti ittensä pää meno suuntaa kohti.

Melkein koko raskauden ajan mietin miltä pikku ukko näyttäisi ja etenkin sitä milloin se päättäisi oikeasti syntyä. Se ehkä oli suurin stressi tekijä koko raskauden aikana. En osannu pelätä mitään keskenmenoja tai mitään vakavia sairauksia joita on olemassa, murehdin että milloin se tulisi ulos. Jälkeenpäin ajateltuna ehkä vähän hölmön kuulosta :-D Stressiä vasta aiheuttikin "väärä halytys", olin pari päivää sairaalassa, tulin kotiin pariksi päivää ja sitten tulikin oikea hälytys. Monet ihmiset kyllä sano että sen tietää millon se meinaa tulla ulos. Mutta kun lähdettiin oikean hälytyksen kohdalla sairaalaan, tuntu musta että tää on varmaan väärä hälytys tämäkin. En siis ehkä osannu tuntea sitä millon jäbä tulee ulos, uskon että se johtu stressistä ja ehkä halusin jotenkin kontrolloida mitä tapahtuu. Loppujen lopuksi terve pikku mies syntyi maailmaan, sain loppujen lopuksi rakkauden hedelmän syliin ja päästiin tutkimaan miltä perheenjäsen oikeen näyttää.

Alku aika kotona sujui odotettua helpommin. Tietysti yöheräämiset hieman tuppas päivällä väsyttämään, mutta ajattelin että jaksan sen jos semmosetkin äidit jaksaa joittenka vauvat heräilee tunnin välein yöllä. Aika meni vauvaan tutustuessa ja tuijotellessa, kommunikointi ei ollut suurta ja vauva nukku todella paljon. Stressin aihe vaihtui - imetys. Selasin netistä kaikki vinkit imetykseen ja omasta mielestä tuntui että homma rullaa, mutta kuten monelta oon kuullu ja lukenu asiasta, osataan neuvolassa hieman murskata imetysurakkaa. Niin kävi vähän mullekin, onneks sain kotona tukea ja kannustusta. Vaari teki kotikaljaa että maito nousisi, äiti kertoi omia kokemuksia ja Juha tsemppas.

Kaikki asiat mitä vauvan kanssa tekee ja mitä vauva itse oppii tekemään, tuntuu jännältä ja ihanalta. En haluais missata yhen yhtään hetkeä vauvan elämästä. Haluan olla aina läsnä kun vauva oppii jotain uutta. Sen takia mua on nyt alkanu hieman jänskättää kaikki päiväkoti asioiden mietintä. Tuntuu että tarviin asian suhteen vielä paljon sulattelua. Ehkä mä vielä jossain vaiheessa saisin olla vähän pitempään vauvan kanssa kotona ja olla joka hetki läsnä. On ihanaa kun koko tää kolme kuukautta - tietysti odotusaikanakin - ollaan yhdessä hoidettu kaikki vauvaan liittyvät asiat. Kun sitä kuulee ja näkee paljon kun vain äiti tai vain isä hoitaa vauvaan liittyvät asiat. 

Imetyksen lisäksi tekemistä riitti ristiäisten järjestelyissä. Olisihan voinut päästää itsensä helpommalla ja mennä sieltä mistä aita on matalin, mutta en suostunut. Nimi oli päätetty jo ennen pojan syntymistä. Etunimeen päädyttiin sen mukaan miltä vauvan luonne vaikutti mahassa olessa - eli vauhdikkaalta, temperamenttiselta ja tahdonvoimaiselta. Armas tulee mun puolen suvusta - veljen ja vaarin toinen nimi on Armas. Oskari taas tulee Juhan puolen suvusta.

Suurin osa neuvolatädin arvauksista luonteesta pitää paikkaansa. On ihanaa huomata mitenkä meiän poika on myös oikea hymyveikko. Jere jaksaa hymyillä vaikka mikä olis - paitsi nälkä ja väsymys tietystikään ei jaksa hirveästi hymyillyttää. Helpottaa huomattavasti arkea kun vauva on perustyytyväinen. Tosin Jere on hirvittävän huomion ja seuran kipeä. Vauvan kanssa on ihana tehä kaikkea ja kuunnella kun poika nauraa ja on iloinen, mutta seuran kipeys tuntuu hankalalta kun pitäisi kotihommia tehdä ja viihdyttää vauvaa samaan aikaan.

Kahden viikon mittaisen flunssailun aikana tuntui melkoisen pahalta kun ei päässyt ulkoilemaan vauvan kanssa, nyt ollaan taas mukana pelissä. Ja ollaan suunniteltu että alotettais vauvauinti. Olis hauska kokeilla jossain vaiheessa myös jotain muutakin vauvan kanssa. Vauva uinnissa harmittaa sen kun omasta kunnasta ei löydy moista, joten täytyy ajaa Jykylään, mutta se on pieni hinta siitä että saadaan vauvan kanssa touhuta ja kokea paljon lisää uutta. Mikään päivä ei oo samanlainen. Jokainen päivä on uusi ja jokainen asia on uutta. Kaikki uudet ja vanhatkin asiat on arvokkaita. Poika on kultaakin arvokkaampaa. Perhe elämä on ihanempaa kuin osasin kuvitellakaan.

ei ilman sinua aamukaan voi sarastaa

Neljänsuora - Ilman sinua

Eilinen päivä oli ehkä pieneen ikuisuuteen onnistunein päivä. Ei muutkaan päivät aivan katastrofaalisen hirveitä oo ollu, mutta kuitenkin aina jotain pientä kärhämää, liian kiireistä aikataulutusta tai turhaa säätöä/ vääntöä. Eilen ei ollu mitään ylimäärästä kiukuttelua - oli vain vaunukävelyä, hyvää mieltä, omppuja ja luumuja, hyvää ruokaa made by Juha, en ollu liian väsyny enkä takertunu koko päiväks kotitöihin. Joskus kun sitä illalla huomaa tuttipulloja tiskatessaan että oon tehny tän tänä päivänä jo neljästi, pyykkiä pessy kolme koneellista ja yhtä monta koneellista kuivattanu ja laittanu kaappiin, imuroinu kerran ja rikkaimurilla imuroinu Rompun tuhon jäljet.

Btw, kohta mun suuri odotus päättyy, kun ens viikolla alkaa erilaiset äidit ! Voi jeeveli mitenkä oonkaan oottanu sitä. Niin ja eikös ne salkkaritkin ala. Tää mami on siis puol kasista kasiin hyvin kiireinen ;)

boom kah boomboom kah

Robin - Boom Kah ft. Mikael Gabriel & Uniikki  

Kesä on nyt virallisesti lopetettu, se tapahtu erittäin hyvässä seurassa Kalajoella. Raketit oli paaaaljon paremmat ku viime vuonna, tosin Lara ei ollu ehkä yhtä innoissaan raketeista niinku me muut. Koko viikonloppu oli aivan loistava, varsinkin kun pääsi arjesta irti. En miettiny arkirutiineja ollenkaan ! Otetaan vuoden päästä uudestaan. Dilledom !

ilman sinua öisin mä unta en saa

Robert Tepper - No Easy Way Out

Eilinen päivä meni Annikalla siivoillessa, tai siis minä siivosin ja Annika istua tallitti facebookissa. Thänks mate ! :-D Ja monen tunnin mittaisen siivousurakan ajan aattelin, että tää siivous kun loppuu niin pääsen tutustumaan uuteen kalenteriin jonka Juha tuo kaupungista, mutta mitä on tapahtunu - JUURI SE KAIPAAMANI KALENTERI ON LOPPU ! Voi surkeus. Olin jo suunnitellu minkä värisillä stabiloilla kirjoitan mitäkin asioita muistiin. No ei kai nyt sentään. Täytyy käydä kyselemässä onko kyseistä kalenteria tulossa millonka ja varaan semmoisen itselleni. Tiedättekö sen tunteen kun joku biisi tarttuu päähän ja soi soi soi koko ajan? Täällä pääkopan on vallannu No Easy Way Out biisi. Haha !

Pakko täälläkin mainita, että Jere on keksiny mitenkä pyöriä itsensä ympäri lattialla. Viime viikolla laitoin pojan lattialle puklurätin päälle köllimään, kävin kuivaamassa hiukset (eli aikaa siihen kuluu 5 min?) ja tulin takaisin ni poitsuhan oli pyörähtäny 180 astetta. Virtaa pikku miehessä on sen verran, että kunhan konttaamaan opitaan ni sit mennään eikä meinata. Naurua ja asiaakin tulee niin hirveesti, että oksat pois. Mitenkä ollaan saatukaan näin ihanan aurinkoinen nyytti. Kävis teletappien auringosta :-)

mä tykkään susta niin että halkeen

Noin viikon mittaisesta kurkkukivusta ja päänsärystä ei olla ihan vielä parannuttu kokonaan, veikkaan että tässä menee vielä toinenkin viikko. Ärsyttää vaan kun jää kaikki lenkkeilyt väliin tän kipeilyn takia. Tosin tänään uskaltauduin pienelle vaunukävelylle Annikan kanssa.
Eniveis, eilen iski hirvittävä sisustusfiilis. Vaihdettiin hieman järjestystä jne. ja saas nähä mitenkä kauan tätä järjestystä jaksaa kattoa :-) Ja samaan syssyyn päätin alottaa vauva päiväkirjan. Mulla on puhelimessa Baby Diary sovellus ja oon sinne kirjotellu kaikkea Jerestä, mutta hoksasin sitten että siitä ei jää mitään muistoa jos puhelin vaikka pimahtaa ja sekoo joten päätin siirtää kaikki asiat vihkoon talteen ja jatkan kirjottelua sinne. Siihen ei saa kyllä kuvia laitettua joka päivältä, mutta enköhän mä jonkun ratkasun keksi :-)