sun sinisilmiesi kauneus sekoittaa mun pään

Alkaa rassaamaan tää toivoton tilanne blogin suhteen. Jatkanko vaiko enkö. Liian monta kertaa pohtinu asiaa pienen ajan sisällä. Pohdinnan tuloksena on odottaa aivan totaalista kyllästystä/palavaa innostusta. Toisaalta Justuksen kanssa haluaa viettää kaikki aikansa, mutta toisaalta oma aikakin olis ihan jees. Omasta ajasta puheenollen, sali innostus on vetäissyt mut mukaansa. New year, new me ! Haha, ei kai sentään. Tavotteena olis saada raskauskilot pois (-10 kg ja 0,5 kg enää jäljellä), kiinteytyä ja vahvistaa tätä TODELLA huonossa kunnossa olevaa selkää. Pelottaa ajatus töihin paluusta, koska tiedän että hoitoalalla jalkojen ja selän on oltava priima kunnossa sillä muuten sairaslomat paukkuu. Onneks on hyvä saliporukka, jotka tsemppaa ja patistaa tekemään. Ja mottonahan on ylimääräset lätinät pois ja pumppaamaan rautaa kevyemmäks ! ja jos treenin aikana pystyy juttelemaan/nauramaan niin painoja lisää En tiedä oonko joku outolintu mut uudet treenivaatteet, treenimusa mm no easy way out biisi, instassa fitness juttujen seuraaminen saa tän mun innostuksen pysymään yllä. Ja kun kaikki niin hehkuttaa et salin/lenkin/muun jälkeen fiilis on aivan mahtava, niin nyt voin itekin yhtyä tähän samaan. Kotiin palatessa oon ku uus ja paljon pirteämpi ihminen !! Vaikka lihakset onkin seuraavana päivänä kipeet ni silti se ei saa tätä innostusta laantumaan.



Ja salijutuista aivan loogisesti ja sujuvasti hypätäänkin vauvajuttuihin; Justus sai alahampaitten kaveriks ylähampaat. Ja kyllä mä raavin päätäni, koska pojasta ei mitään merkkejä hampaiden puhkeamisen suhteen oo tullu ilmi. Kuolaa joo tulee mut ei nyt poikkeavasti enempää kuin normaalisti, kipua tai kutinaa ei enempää ku normaalisti eikä kuumetta tai muuta oiretta. Ja kun lueskelen muitten vauvojen nukkumisongelmista ni voin vaan olla ilonen että täällä kaikki nukkuu yönsä yhteen putkeen kellon ympäri. Ja uskon et tuohon vaikuttaa tasapainonen päivärytmi. Meillä ainakin Justus tietää millon on päikkäreitten vuoro, esim aamu alotetaan maitopullollisella ja leikitään pari tuntia, syödään aamupuuro jonka jälkeen naama- ja käsipesun kautta lähetään päikkäreille. Aluksi tietysti kuului kitinää, mutta muutaman taistelukerran jälkeen poikakin on saanut jutun jujusta kiinni :-) Ihanan simppeliä !

lähdetäänkin punttikselle jumppaamaan


Vihdoinkin elämä alkaa voittamaan ! Nuha on melkein selätetty ja yskäkin hiipinyt muualle, ei tarvis tätä tautia tulla hetkeen takasin KIITOS. On se vaan rankkaa kun pieni sairastaa ja voi vaan kuvitella sen flunssatuskan. Huh, kotikonstit ja vinkkipuhelut oli kyllä tarpeen. 

Nojoo, uusi vuosi ja uudet kujeet. Pikapostaus ja naamapäivitykset poitsusta, kiidän kohta salille ja enempi juttua seuraavassa postauksessa :-)