Milloin se nautinnon ja riippuvuuden tunne liikunnasta tulee? Tuntuu että nyt ollaan juostu ja liikuttu vähän veren maku suussa, ja ainoo mikä jaksaa laittaa juoksee pidemmällä, on ajatus että mä kestän tän jos kestin synnytyksenkin. Eikä sekään saa mua kauheen kauaa jaksamaan. Mukaan tempaiseva reenimusiikkikin on vähän uupunu. Ehkä se tästä, kunhan tuo kaatosade loppuu ja pääsee kunnolla vauhtiin. Kun 9 kuukauteen ei uskaltanu mitään rankkaa liikuntaa harrastaa, niin nyt se ottaa potut pottuina.
Liikunnasta perusarkeen, mulla on ollu nyt monena päivänä niin onnellinen olo. Siis oon muutenkin perus tyytyväinen elämääni, mutta nyt on ollu semmonen superhyvä olo. Kaikki toimii; mulla on ihana avomies, suloisin ja tyytyväisin poika, rakkauden kipeä ja pirteä kissa ja - niin - elämä kukoistaa ! Se on ihanaa vaan pysähtyä kattomaan kun Juha pitää Jereä sylissä, nauraa toisilleen ja Romppu puskee Jeren jalkoihin. I'm loving it !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti