Odotuksen puoli välissä mennään ja rakenneultrassakin jo oltiin. Kaikki mun oireet viittasi hyvinkin tyttöön - sydänäänet, raju pahoinvointi etc. mutta eipä siellä tyttöä näkynyt. Meidän perhe siis kasvaa jälleen yhdellä pojalla. Ja varsinainen heiluri-heikki onkin - oli ultratätillä tekemistä kun ei Jamppa pysynyt tunnin aikana ollenkaan paikallaan :'D Sydämen kuvaamiseenkin meni varmaan 20-30 min eikä sydänäänetkään onnistuneet edes kolmannella kerralla. Pienen kädet kävi ku nyrkkeilijällä kehässä eli edessä on varmastikin vauhtia ja vaarallisia tilanteita - varsinkin kun veljekset laittaa viisaat päät yhteen.
Röyhelömekko unelmista taas luovuttiin (tosin mietin kyllä sitäkin mahdollisuutta olisiko se pikku tikku ollut vaan kylmän viileä keskisormi ultratädille), ja edessä olisi siis sinisävyiset baby showerit. Onneksi oon saanut babykaason, ettei partyja tarvitse yksin suunnitella vaan on myös toinen yhtä fiksu ideoimassa.
