ilman sinua öisin mä unta en saa

Robert Tepper - No Easy Way Out

Eilinen päivä meni Annikalla siivoillessa, tai siis minä siivosin ja Annika istua tallitti facebookissa. Thänks mate ! :-D Ja monen tunnin mittaisen siivousurakan ajan aattelin, että tää siivous kun loppuu niin pääsen tutustumaan uuteen kalenteriin jonka Juha tuo kaupungista, mutta mitä on tapahtunu - JUURI SE KAIPAAMANI KALENTERI ON LOPPU ! Voi surkeus. Olin jo suunnitellu minkä värisillä stabiloilla kirjoitan mitäkin asioita muistiin. No ei kai nyt sentään. Täytyy käydä kyselemässä onko kyseistä kalenteria tulossa millonka ja varaan semmoisen itselleni. Tiedättekö sen tunteen kun joku biisi tarttuu päähän ja soi soi soi koko ajan? Täällä pääkopan on vallannu No Easy Way Out biisi. Haha !

Pakko täälläkin mainita, että Jere on keksiny mitenkä pyöriä itsensä ympäri lattialla. Viime viikolla laitoin pojan lattialle puklurätin päälle köllimään, kävin kuivaamassa hiukset (eli aikaa siihen kuluu 5 min?) ja tulin takaisin ni poitsuhan oli pyörähtäny 180 astetta. Virtaa pikku miehessä on sen verran, että kunhan konttaamaan opitaan ni sit mennään eikä meinata. Naurua ja asiaakin tulee niin hirveesti, että oksat pois. Mitenkä ollaan saatukaan näin ihanan aurinkoinen nyytti. Kävis teletappien auringosta :-)

mä tykkään susta niin että halkeen

Noin viikon mittaisesta kurkkukivusta ja päänsärystä ei olla ihan vielä parannuttu kokonaan, veikkaan että tässä menee vielä toinenkin viikko. Ärsyttää vaan kun jää kaikki lenkkeilyt väliin tän kipeilyn takia. Tosin tänään uskaltauduin pienelle vaunukävelylle Annikan kanssa.
Eniveis, eilen iski hirvittävä sisustusfiilis. Vaihdettiin hieman järjestystä jne. ja saas nähä mitenkä kauan tätä järjestystä jaksaa kattoa :-) Ja samaan syssyyn päätin alottaa vauva päiväkirjan. Mulla on puhelimessa Baby Diary sovellus ja oon sinne kirjotellu kaikkea Jerestä, mutta hoksasin sitten että siitä ei jää mitään muistoa jos puhelin vaikka pimahtaa ja sekoo joten päätin siirtää kaikki asiat vihkoon talteen ja jatkan kirjottelua sinne. Siihen ei saa kyllä kuvia laitettua joka päivältä, mutta enköhän mä jonkun ratkasun keksi :-)

kumpi voittaa - historia vai tulevaisuus?

Tänään sen tajus taas mitenkä elämä voi muuttua pienen ajan sisällä. Miten mun elämä on muuttunu vuodessa? Mm - menin kihloihin, sain lapsen. Elämän kulun tajuaa usein sillon kun juttelee vanhojen tuttujen kanssa, ja miettii miten tää päivä eroo siitä päivästä kun tutustu kyseiseen ihmiseen. Huh. Nää on näitä pieniä pysähtymisen hetkiä. Mutta kuuluu tähän päivään jotain tavallistakin; ikkunoiden pesua, kissan kanssa leikkimistä, flunssasta toipumista mynthonien, vitamiinien ja kuuman mehun merkeissä. Ja loppu päivän vietänkin juoruten ja muumeja katsellen :-) tää kuulostaa musta erittäin hyvältän !

tähtien tuolla puolella muovailtiin huolella

Johanna Kurkela - Ainutlaatuinen

Äitin suurin rakkauspakkaus, pus.

all i want ....

Voi ärrin murrin ! Syksyn ensimmäinen flunssa tekee tulojaan. Tää yläkropan lihasten tärinä ja vapina on inhottavaa, kun ei meinaa edes kahvikuppi pysyä kädessä. Tai se kun yrität juoda sitä hiton kahvia ja joka ikinen nielaisukerta sattuu niin tautisesti. Tätä ärsytystä ei helpota se kun mun puhelin (ollu vajaan vuoden) on alkanu sekoilemaan. Poitsun d-vitamiini hälytykset soi ihan ihmeellisesti -  ensin hälytys alkaa pimputtaa, puhelin menee mykäks ja vajaan minuutin päästä sama hälytys uudestaan ?? Tai kun mun hieno Frederikin Gran Canaria soittari vaihtui ihan itsekseen Alexandra Staniin ..... Ei olis ikinä pitäny mitään hienoja teemoja ladata puhelimeen. Olis säästynyt tältäkin lisävaivaa aiheuttavalta päänsäryltä.

Kesä on juuri vaihtumassa kylmään syksyyn (tosin mun mielestä tää on jo syksyä, kun jotkut narisee että tää on vielä kesää) ja elokuun kunniaksi oonkin ruvennut miettimään - mitäs muutakaan kuin - JOULULAHJOJA ! Hahaaaaa. En tiedä teistä muista ihmisistä, mutta mun mielestä joululahjojen suunnittelu ja jo pikkuhiljaa niiden hankinta on ihanaa. Jos en rupeais näinkin aikaisin miettimään tulevaa joulua ja lahjojen hankintaa, mulle iskis kamala kriisi ja hoppu enkä silloin osaa ajatella järkevästi lahjojen suhteen. Eihän sen joulun perimmäinen tarkoitus ole lahjat vaan se, että saa olla tärkeitten ihmisten kanssa yhdessä. Ja nyt se ehkä korostuu entisestään, koska itsellä on lapsi. Hauskaa ja jännä huomata miten melkein kaikki ajatukset ja mietteet saa aivan uuden kannan. Niin siis ne lahjat ! Bongasin eilen Facebookin kautta reinokauppa.fi:n mainoksen tai jonkun hiton arvonnan (eihän nykyään ookkaan mitään muuta ku arvontoja..) ja ihastuin aivan vallattoman söpöihin Muumi-Reinoihin !! Soitinkin heti pojan mummolle ja sanoin "Justus juuri ilmoitti haluavansa joululahjaksi Muumi-Reinot". Sain vastaukseksi tyypillisen mummo-naurun ja sanat "kai ne sit pitää ostaa".

tätä rakkautta en salaa, tästä haaveilin niin

Pariisin Kevät - Odotus

Nyt alkaa motivaatio urheilua kohtaan kasvamaan - johtuu ehkä siitä kun ollaan Juhan kanssa katottu Rocky leffoja ja kun äijä reenaa matsia varten niin tulee samantien hinku päästä itekin juoksemaan. Pitäis varmaan soittolistalle lisätä kaikki Rocky leffan biisit niin jaksais juosta pitemmän lenkin :-D Motivaatiota on lisänny myös se kun juoksin eilen ekaa kertaa tänä kesänä harjun pururadan ilman pysähtymistä (OON YLPEE ITESTÄNI !!) ja tietty Sport track ohjelma puhelimessa tsemppaa. Yritän joka kerta tehä lenkin minuutin tai pari nopeemmin ja kasvattaa keskinopeutta. Senkin takia nopeempi lenkki, kun tää äitiys on tuonu mukanaan oman tahtinsa - kun vauva nukkuu niin sillon pitää toimia ja suorittaa kaikki siivoomiset, ruoan laitto jne - ja samassa paketissa on iskostunut ajatus etten voi olla kauaa pois kotoa. Vaikka Juha oliskin kotona Justuksen kanssa, on mulla silti semmonen fiilis etten voi viipyä kauaa omilla menoilla. Tiedän ja luotan että Juha pärjää poikansa kanssa, mutten tiiä, tää on tosi hassua ja omasta mielestä outoa. Harmittaa kun viikonloppuna oli kaverin läksiäiset enkä vaan ihan oikeesti pystyny olemaan tuntia kauempaa sanomassa heipat kaverille. Onneks kyseinen tyyppi ei muuta sen kauemmas kuin etelä suomeen :-)

anna mulle kuuraketti, tää maailma ei riitä

Tylsän sadepäivän ansiosta päädyin ihastelemaan erilaisia sisustusideoita, jotka ehottomasti haluaisin omaan kotiin. Tosin koti sais olla noita varten hieman isompi kuin se 50 neliötä, että nuo kaikki ihanuudet mahtuis. Sainkin noista airoista kivan sängynpääty idean, ja kyhään suunnitelman pikkuveljen harteille. Se kun osaa nikkaroida vaikka minkä näköistä. Ja haluaisin ainakin yrittää ite väkerrellä tuommoiset tuohituikku systeemit :-) Siihen kun olis aikaa - sadetta luvattu maanantaille asti, joten siinähän ne sadepäivät menis lepposasti. Tai sitten vähemmän lepposasti kun pinna ei kestä :-D

we don't have to worry about nothing cause we got the fire

Milloin se nautinnon ja riippuvuuden tunne liikunnasta tulee? Tuntuu että nyt ollaan juostu ja liikuttu vähän veren maku suussa, ja ainoo mikä jaksaa laittaa juoksee pidemmällä, on ajatus että mä kestän tän jos kestin synnytyksenkin. Eikä sekään saa mua kauheen kauaa jaksamaan. Mukaan tempaiseva reenimusiikkikin on vähän uupunu. Ehkä se tästä, kunhan tuo kaatosade loppuu ja pääsee kunnolla vauhtiin. Kun 9 kuukauteen ei uskaltanu mitään rankkaa liikuntaa harrastaa, niin nyt se ottaa potut pottuina.

Liikunnasta perusarkeen, mulla on ollu nyt monena päivänä niin onnellinen olo. Siis oon muutenkin perus tyytyväinen elämääni, mutta nyt on ollu semmonen superhyvä olo. Kaikki toimii; mulla on ihana avomies, suloisin ja tyytyväisin poika, rakkauden kipeä ja pirteä kissa ja - niin - elämä kukoistaa ! Se on ihanaa vaan pysähtyä kattomaan kun Juha pitää Jereä sylissä, nauraa toisilleen ja Romppu puskee Jeren jalkoihin. I'm loving it !

kun sä puhut sitä etelää se saa mun levikset repeemään

Cheek - Timantit on ikuisia

Takareidet jumittaa. Siitä tietää että on käyny salilla. Tai sit vaan hätäsesti venytelly. Ennen kammoksuin salille yksin menoa, mutta eilen rikoin omia ennätyksiä ja painelin yksin salille. Eikä se niin hirveetä ollukaan ! Ehkä johtunee siitä, että sali missä käyn, siellä keski-ikä on 50 vuotta. Sali täynnä harmaahapsia. Antaa tosi hyvän kuvan ! Eipähän tarvii vetää saliövereitä sen takia kun tuntuu että joku saattaa just kattoo miten teen ja millä painoilla. Ei paineita :-) Mutta tänään vietellää köllöttely päivää. Seuraa oman perheen lisäks tarjoaa Eve ja Eetu !

pumppaa vaan, lähdetäänkin punttikselle jumppaamaan

Portion Boys - Pumppaa

Kesälämmin aamun toivotus ! Nautin parasta aikaa aamukahvista, rauhallisuudesta joka sisältää nukkuvan vauvan tuhinaa ja komean puolisoni kuorsaamista. Aamukahvin tänä aamuna juon mukista jonka ulkopuolella lukee työkaveri ja kun kahvia on juonut tarpeeksi, paljastuu mukin sisäpuolelta teksti "kanssasi homma toimii, kiitos siitä". Sain mukin pari vuotta sitten joululahjaksi työkaveriltani. Tajusin, että mulla on työkavereita ihan hirvittävä ikävä ! Onhan niitä nähnyt aina ohikulkumatkalla kaupassa, kaupungissa etc, mutta on mulla ikävä töihinkin. Tää ikävä tuskin helpottaa kun lähden keväällä Kyllöön töihin. Saanhan toki harvakseltaa nähä muuramelaisia työkavereita, kun käyn siellä tuurailemassa sairaana olevia, mutta ei se oo sama asia kuin niitä näkis joka aamu ja tuntis jo askeleen äänistä kuka seuraavaks astuu työmaalle.

Nää ihanan/kammoksuttavan hiostavat kesäpäivät on alkanu ärsyttää, kun tuntuu että näihin raskauskiloihin tukehtuu. Eikä tätä fiilistä helpota yhtään, kun yrittää mahuttautua farkkuihin joita pysty käyttämään ennen raskautta ja silloin ne oli ehkä liian löysähkötkin. Nyt täytyy miettiä pakkausjärjestystä mitenkä niihin mahtuis, mutta vielä en oo semmosta tapaa keksiny. Tän loppu kesän ja oikeestaan tonne lokakuun loppuun asti oon luvannu polkee pyörällä vaikka Juha kulkiskin Jeren kanssa autolla, mentiin me sitten missä vaan käymään. Jos tää keino auttais saamaan rakkauskilot kuriin, lantioluita en harmikseni pysty kutistaa vanhaan muottiin. Eilen poljinkin muutaman kilometrin :-) Ja voi sitä tunnetta kun alku illan viileä, mutta kuitenkin lämmin viima kävi käsivarsilla. Tänään olis tarkotus suunnataan Annikan kanssa salille p(j)umppaamaan. 

eteisessä kengät kolmen kokoiset

En tiedä mitenkä tän tunteen kertois kun poika vaan kasvaa, ristiäiset on ohi ja me ollaan opittu vaikka mitä uusia juttuja. Muun muassa helistin on tosi jännä, kurkussa pörräävää r-kirjainta on kiva matkia, nälkä sanaa me huudetaan niinkuin se oikeesti äännetään puhuessa ja kiinteä ruoka on hassun makusta. Tää äitinä oleminen on niin ihana asia, ettei toista yhtä ihanaa asiaa oo olemassakaan ! Vannon kautta kiven ja kannon.Vaikka yöheräämiset ottaa osansa, niin uskon että se antaa joku päivä myös takaisinkin. Ja lapset on vaan kerran näin pieniä, että tää herääminen kesken yöunien ei jaksa harmittaa (tai ehkä se just sillä heräämishetkellä hiiren verran ketuttaa, mutta menee nopeesti ohi).

Ristiäisistä puheen ollen, juhlat suju tosi kivasti. Kelikin oli aivan bueno - melkein 30 astetta lämmintä ja aurinko paisto melkein pilvettömältä taivaalta. Paljon onnistuneita kuvia ja mikä suurin onnistunut asia; en itkeny virsien aikana. Hassua mitenkä aina purskahdan itkuun kun lauletaan virsiä. Ehkä kummien tyhmät ilmeilyt ja hassujen ajatusten ajattelu siinä kohtaa kun tuntuu että itku meinaa tulla, auttoi asiaa. Vaikka ehkäpä oman lapsen ristiäisissä on lupa myös itkeäkin.