En tiedä mitenkä tän tunteen kertois kun poika vaan kasvaa, ristiäiset on ohi ja me ollaan opittu vaikka mitä uusia juttuja. Muun muassa helistin on tosi jännä, kurkussa pörräävää r-kirjainta on kiva matkia, nälkä sanaa me huudetaan niinkuin se oikeesti äännetään puhuessa ja kiinteä ruoka on hassun makusta. Tää äitinä oleminen on niin ihana asia, ettei toista yhtä ihanaa asiaa oo olemassakaan ! Vannon kautta kiven ja kannon.Vaikka yöheräämiset ottaa osansa, niin uskon että se antaa joku päivä myös takaisinkin. Ja lapset on vaan kerran näin pieniä, että tää herääminen kesken yöunien ei jaksa harmittaa (tai ehkä se just sillä heräämishetkellä hiiren verran ketuttaa, mutta menee nopeesti ohi).
Ristiäisistä puheen ollen, juhlat suju tosi kivasti. Kelikin oli aivan bueno - melkein 30 astetta lämmintä ja aurinko paisto melkein pilvettömältä taivaalta. Paljon onnistuneita kuvia ja mikä suurin onnistunut asia; en itkeny virsien aikana. Hassua mitenkä aina purskahdan itkuun kun lauletaan virsiä. Ehkä kummien tyhmät ilmeilyt ja hassujen ajatusten ajattelu siinä kohtaa kun tuntuu että itku meinaa tulla, auttoi asiaa. Vaikka ehkäpä oman lapsen ristiäisissä on lupa myös itkeäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti