Maaliviivoja !

Nimppari- ja synttärikahvit on nyt juotu ja kohta taas oon vuotta vanhempi. Hävettää tunnustaa, mutta välillä joutuu oikeesti laskemalla laskemaan kuinka vanha sitä nyt olikaan. Toissa iltana selailin meiän serveriltä vanhoja kuvia ja voi herran jestas ku sitä oli viis vuotta sitten ihan erinäkönen ku mitä tänä päivänä. Viis vuotta vanhoista kuvista puuttuu tummat silmän aluset, ja sillon oli tukkakin hyvännäköinen (nykyään se vaan roikkuu jotenkin päässä) eikä ollut keltanen niinku nyt. Ja muutenkin,  ei se näky enää kato peilistä takasin. Tää alkaa kuulostaa ikäkriisiltä.. :-D 

Muutoin viime päivät on menny arkisessa meiningissä - työn ja perheen parissa. Vain perheelliset tietää mitä tämä yhtälö tarkoittaa.. Välillä ottaa koville ja ajoittain vähän vähemmän koville, mutta kun on joku jonka vuoksi ja jokin mitä kohti taplaa ni jaksaa :) Yhtenä etappina on parin kuukauden päästä alkavat venetsialaiset, vaikka se tosin tietää että kesä on lusittu ja valmistaudutaan syksyyn, mutta sitä kohti eletään ! Näitä pieniä maaliviivoja oon virittäny tasasen matkan välein seuraavan vuoden ajan ;)


you found love in my home





Juhannuksen kylmä sää sai jotain aikaiseksi - nimittäin nuhan. Voiko olla mitää rasittavampaa kuin nuha ja vieläpä kesällä !? :-D Juhannus- ja senjälkeisenä juomana onkin ollut tee hunajalla ja maidolla. No, kyllä tämäkin lähtee jossain vaiheessa pois ja toivottavasti se tapahtuu ennen lauantaita. Sillon aateltiin pitää Jeren ja Juhan nimppari sekä mun synttärikahvittelut. Ja koska bongasin pari päivää sitten raparperijäätelön ohjeen niin ajattelin kokeilla mitenkä kotijäätelön teko onnistuu ja ehkäpä jätskin kaveriksi pitäisi myös jotain leipoakin :-)
Tää päivä on mennyt vauhdikkaasti töissä ja sain potilaalta paljon virtaa työhön. Jotain aivan käsittämätöntä energiaa ja halua olla enemmän sydämellä työssä mukana. Päätä huimaavan menon vasta painoksi tasapainotin tätä päivää rentoutumalla saunan raikkaana kaksplus lehden kanssa.

midsummer


Meiän juhannus sujui tänä vuonna rauhallisissa merkeissä. Eilen aamu alkoi klo 5:28 herätyksellä ja suuntasin töihin. Töitten jälkeen pakattiin kimpsut ja kampsut, ja lähdettiin anoppilaan viettää juhannusta. Ilta sujui perheen kesken grillaten, ulkoillen (Jere konttaili ympäri pihaa ja oli kovinkin halukas maistelemaan joka ikisen kiven mikä vastaan vaan tuli) ja saunoen. Juhannussaunaan meilläkin kuului tuore vasta, ehkä parasta juhannuksessa !

raitoja tukassa, mulla on kompassi hukassa



Räntäisää juhannusviikkoa! Meillä arki sujuu mukavasti - jopa niinkin mukavasti että tämän viikon aikana ollaan katsottu muutaman kerran silmät pyöreinä mitä pikku terroristi on milläkin kertaa rikkonut. Viimeksi meni juuri korjattu kännykän näyttö rikki, sitä ennen meni kamerasta tarkennus rikki (tarkat kuvat tulee ainoastaan manuaalisesti tarkentaen) ja mitähän näitä nyt olis. Klassinen "en anna vauvan rikkoa mitään" on tapahtunut. Tietysti tästä kaikesta voi vain syyttää itseään - miksi jättää tavarat terroristin saataville :-D

1/6 työviikosta mennyt ja edessä 5 piiiiitkää työpäivää edessä. Vapaat meni taas hyvin vauhdikkaasti Tampereella ja Jyväskylässä. Tampereen reissu meni grillaten ja keskustassa aikaa kuluttaen vanhojen ja einiiin-vanhojen tuttujen kanssa. Tutussa Jyväskylässä aika meni asioiden hoiteluun ja palkkaa tuhlaten - palkkapäivät on aina niin rankkoja. Sitä voi melkein joka tilin jälkeen sanoa "tili tuli, tili meni - näkikö kukaan tapahtunutta?". Oon miettiny jo parin kuukauden ajan että haluaisin ehkä jatkaa tätä hoitoalan opiskelua ja vaihtaa vanhuksista ja akuutisti sairaista potilaista nuorempiin - oikeastaan vastasyntyneisiin. Googlailen, tutkiskelen, mietiskelen ja pohdin olisko musta siihen. Olisihan se vaativampaa, uusien tuulien kokemista ja tieto-taidon keräämistä siltäkin osin (tuntuu että vanhukset ovat antaneet tarpeeksi ja ehkä liikaakin). No, ehkä kypsyttelen ajatusta vielä tuolla mietintä-myssyssä.


we could be together baby as long as skies are blue


 




Kohta on taas vapaapäivät nautittu, ja tää päivä onkin otettu tehokkaasti käyttöön. Käytiin viime lauantaina valokuvaamossa kuvauttamassa Jerestä 1 v. kuvat ja tänään sieltä tulikin soitto että koevedokset olis valmiit, ja niitä ollaankin kummien, pappojen, mummojen ja isomummojen kanssa puol päivää ihailtu ja valkattu kuka haluaa minkäkin kuvan. Kamalan vaikea on päättää minkä kuvan itselleen haluaisi, onneksi saadaan itelle valkata 4 kuvaa niin tehtävä on vähän helpompi. Tavallisten arjen askareiden lisäks käytiin uimarannalla kahlailemassa, kahvittelemassa vaikka ja missä, ja mummolasta hain pasuunan kukan jota oonkin intopiukeena puoli vuotta odotellut. Enkä malttais oottaa että tuo tuosta kasvaisi enemmän ja tekisi ne ensimmäiset kukat jotka illan tullen valtaa asunnon ihanalla tuoksullaan. Mitäpä mä malttaisinkaan oottaa - tuntuu että on taas monen monta asiaa jota ei malttaisi yhtään odotella :-) Mutta nyt me suunnataan iltapuurolle ja hammaspyykille niin isi ja äiti saa vähän laatuaikaa kahdestaan !

nurmille niittyjen, rannoille järvien mä sut mun messiin hakee tuun

Ihanaa kun helteet on tullu takaisin ja voi kulkea kevyemmissä vaatteissa. Ja toinen ihana asia näiden helteiden aikaan on toimiva ja asuntoa viilentävä pömpeli. Viime kesä oli kyllä niin tuskaa pienen vauvan kanssa, kun ei vielä tuota aparaattia ollut, mutta onneksi tuskaisen kuumat yöt ja hikiset päivät on nyt historiaa ja voi ilman tuskan HIKEÄ nauttia kotielämästä ♥


Taas muistaa minkälaisen paineen ja ressin työelämä tuokaan mukanaan, ja monesti se meinaa veskassa tulla kotiin asti. Onneksi eilen sain nauttia siitä harvinaisesta herkusta - eli hiljaisuudesta ja hetkestä jolloin ei tarvitse yhtään mitään tehdä. Ja kyllä toden teolla nautin siitä hetkestä ! Onneksi se ei kuitenkaan oo jokapäiväistä niin tekemättömästä olosta osaa ja saa nauttia.

yksi pieni elämä, suuri valo sisällä

Meiän pieni-suuri-mies täytti 6 päivää sitten vuoden ! Hurjaa mitenkä aika vaan saa siivet, varsinkin heti odotusajan jälkeen. Odotusaika tuntuu pitkältä vaikka myöskin ihanalta, mutta halu saada vauva syliin tässä,nyt ja heti on suuri. Ja mitenkä pitkältä ainakin ne omat minuutit viimeisen ponnistuksen jälkeen tuntui. 


Oon monta kertaa miettiny tän viimeisen vuoden aikana että mitä jos en koskaan olisikaan saanut vauvaa syliin asti? Viime aikaiset tapahtumat on saanu miettimään paljonkin asioita. Mistä kaikesta olisi jäänyt paitsi, jos kaikki olisikin mennyt pieleen? Monesta hymystä, kehityksen näkemisestä, pienen ja pehmoisen käden tuntemisen omaa ihoa vasten, itkusta joka lapsella on heippa-vilkutusten jälkeen kun töihin pitäisi lähteä, tunteen kun pieni ihminen repii housun lahkeesta vauhtia jotta saa itsensä pystyyn ja tuijottaa silmät kirkkaana silmiin ja hymyilee harvojen hampaidensa kanssa leveästi. Näitä on tietysti ihan turha vatvoa, mutta kaikki käy mielessä - kuten se miten onnellinen voin olla tästä pienestä, vaaleatukkaisesta, harvahampaisesta ihmeestä.

Takaisin tähän päivään - Jeren synttärit on bailattu, kakut syöty ja herkistytty onnenkyyneliin paljon onnea vaan-laulun takia, avattu paketteja (tosin lahjapaperi oli aika monesti se kiinnostavampi juttu) ja nautittu monenmoisesta seurasta. Oli ihana huomata mitenkä Jere hämmästyi kun keräännyttiin täytekakun luokse jota koristi yksi kynttilä, puheensorina muuttui kuoromaiseksi onnittelulauluksi ja lopuksi pieni mies ansaitsi tietysti aplodit. Siis se katse ja ilme minkä Jereltä sai ! Silmät suureni, hymy levisi korviin asti ja kulmat nousivat hämmästyksestä korkealle. Sanoinkuvaamatonta.