yksi pieni elämä, suuri valo sisällä

Meiän pieni-suuri-mies täytti 6 päivää sitten vuoden ! Hurjaa mitenkä aika vaan saa siivet, varsinkin heti odotusajan jälkeen. Odotusaika tuntuu pitkältä vaikka myöskin ihanalta, mutta halu saada vauva syliin tässä,nyt ja heti on suuri. Ja mitenkä pitkältä ainakin ne omat minuutit viimeisen ponnistuksen jälkeen tuntui. 


Oon monta kertaa miettiny tän viimeisen vuoden aikana että mitä jos en koskaan olisikaan saanut vauvaa syliin asti? Viime aikaiset tapahtumat on saanu miettimään paljonkin asioita. Mistä kaikesta olisi jäänyt paitsi, jos kaikki olisikin mennyt pieleen? Monesta hymystä, kehityksen näkemisestä, pienen ja pehmoisen käden tuntemisen omaa ihoa vasten, itkusta joka lapsella on heippa-vilkutusten jälkeen kun töihin pitäisi lähteä, tunteen kun pieni ihminen repii housun lahkeesta vauhtia jotta saa itsensä pystyyn ja tuijottaa silmät kirkkaana silmiin ja hymyilee harvojen hampaidensa kanssa leveästi. Näitä on tietysti ihan turha vatvoa, mutta kaikki käy mielessä - kuten se miten onnellinen voin olla tästä pienestä, vaaleatukkaisesta, harvahampaisesta ihmeestä.

Takaisin tähän päivään - Jeren synttärit on bailattu, kakut syöty ja herkistytty onnenkyyneliin paljon onnea vaan-laulun takia, avattu paketteja (tosin lahjapaperi oli aika monesti se kiinnostavampi juttu) ja nautittu monenmoisesta seurasta. Oli ihana huomata mitenkä Jere hämmästyi kun keräännyttiin täytekakun luokse jota koristi yksi kynttilä, puheensorina muuttui kuoromaiseksi onnittelulauluksi ja lopuksi pieni mies ansaitsi tietysti aplodit. Siis se katse ja ilme minkä Jereltä sai ! Silmät suureni, hymy levisi korviin asti ja kulmat nousivat hämmästyksestä korkealle. Sanoinkuvaamatonta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti