Ne ihmetellen katsoi meitä, toisillemme löytyneitä ja kuiski "täs on onni eikö juu"

Odotuksen puoli välissä mennään ja rakenneultrassakin jo oltiin. Kaikki mun oireet viittasi hyvinkin tyttöön - sydänäänet, raju pahoinvointi etc. mutta eipä siellä tyttöä näkynyt. Meidän perhe siis kasvaa jälleen yhdellä pojalla. Ja varsinainen heiluri-heikki onkin - oli ultratätillä tekemistä kun ei Jamppa pysynyt tunnin aikana ollenkaan paikallaan :'D Sydämen kuvaamiseenkin meni varmaan 20-30 min eikä sydänäänetkään onnistuneet edes kolmannella kerralla. Pienen kädet kävi ku nyrkkeilijällä kehässä eli edessä on varmastikin vauhtia ja vaarallisia tilanteita - varsinkin kun veljekset laittaa viisaat päät yhteen. 

 

Röyhelömekko unelmista taas luovuttiin (tosin mietin kyllä sitäkin mahdollisuutta olisiko se pikku tikku ollut vaan kylmän viileä keskisormi ultratädille), ja edessä olisi siis sinisävyiset baby showerit. Onneksi oon saanut babykaason, ettei partyja tarvitse yksin suunnitella vaan on myös toinen yhtä fiksu ideoimassa.

#kutsumua

 Kuten moni Instagramin käyttäjä on huomannut, niin #kutsumua on vastalause kiusaamiselle. Itse kannoin tänään korteni kekoon. Mietin minkä sanan päälle vetäisin ruksin, ja aika nopeasti tuli sanat "huora" ja "tyhmä blondi" mieleen. Niitä oon kuullut monesti. Jopa liikaakin ja liian läheltä. Se, että juuri seiskalle mennyt tyttö saa huoran leiman, ei ole oikein. Ja sama jatkui läpi ylä-asteen, ja siellä kiusaaminen muuttui henkiseksi. Mut pudotettiin monesti kaveriporukasta, aina pari kertaa lukuvuodessa. Kouluun meno oli yhtä helvettiä. Muistan kun monet kerrat istuin ulkovälkät sisällä omissa oloissani, itkua pidätellen, ettei mun olis tarvinnu yksin seistä ulkona. Lopulta tajusin ettei mun niistä ääliöistä tarvitsisi välittää, vaihdoin kaveriseuraa ja hengasin meiän luokan poikien kanssa. Sit mun oli hyvä olla kun pystyin olemaan oma itseni eikä tarvinnut pelätä millon mut seuraavan kerran pudotetaan joukosta pois. Tunsin olevani vahvempi ja kiusaajien yläpuolella. 

Monen vuoden kiusaaminen jätti arpensa ja mieleen painui hyvin syvästi myös kiusaajien naamat. Peruskoulusta ei siispä kovin hyviä muistoja jäänyt. Ala-asteen luokkakokous olis tässä kuussa. Aluksi olin melko innostunut menemään, mutta kun muistelin ketä sillä luokalla oli niin innostus laantui hyvin nopeasti enkä halua kiusaajiani nähdä. Ala-asteella kiusaaminen oli tönimistä, uusien kenkien sotkemista kuralla ja kenkien piilottamista käytävällä.

Kun näin vanhempana miettii mitä kaikkea on näiden 9 vuoden aikana käynyt läpi, voi sanoa että lapset osaavat olla hyvin ilkeitä toisilleen. Onneksi siitä kaikesta oppi jotain; olen kiusaajia vahvempi. En ikinä vajonnut ja alistunut kiusaamaan ketään. Voi kun kiusaaminen loppuisi, tai siihen puututtaisiin entistä enempi ja saataisiin ratkaisuja tilanteisiin.

rakkausviikkoja 13+2

Syyskuun alkua mennään ja tauluun on kertynyt raskausviikkoja 13+2. Monelle tää raskaus on oikeestaan tullut ihan puskien takaa ja monet on kysyny että mitenkä me näin nopeesti innostuttiin. Oon kyllä vähän hämmentyny näitten ihmettelijöiden kommenteista, mutta ehkä tää shokki tästä häviää näitten viikkojen myötä. 

Käytiin viime viikolla ekassa ultrassa ja ultran mukaan laskettu aika olisi 8.3.-15. Ultraaja vaan tuumas että on pitkä kaveri, en vaan tiedä mistä semmoset geenit olis päässy perimään :-D Ennen ultraa olin tosi huolissani että onko kaikki hyvin, ollaanko kehitytty normaalisti ja onko siellä ylipäätään ketään ! Stressi oli suuri, ja jopa Juhan kaveritkin sano että nyt mun pitää unohtaa stressaaminen ja keskittyä kasvamiseen. Ensimmäiset viikot meni tosi helposti, hädin tuskin olojen perusteella olisin aavistanut olevani raskaana, mutta nyt viimeset viikot on ollu kauheita. Pahoinvointi lisääntyy ja lisääntyy viikko viikolta. Oon joutunu töissäkin tekemään tuttavuutta oksennuspussin kanssa. Ja inhottavinta on se ettei sitä pahoinvointia voi yhtää ennakoida eikä se johdu mistään hajuista tai ruoasta, kaikki tulee ylös kuin salama ilman varoituksia. Myös napakoita supistuksia on alkanut olemaan, johtuu varmaan työstä kun kroppa ei ole siihen päässyt vielä tottumaan ja kaikki nostot ottaa koville. Lisäksi tähän kaikkeen on alkanut ilmetä muistamattomuutta, monesti jään miettimään että teinköhän jonkun tietyn asian joka piti tehdä, koska asiasta ei ole mitään muistikuvaa, ja tunteiden ailahtelu on edelliseen raskauteen verrattuna hyvin voimakasta. Tultiin viime viikolla Kalajoelta ja paluumatkan aikana kerkesin itkemään viidesti. Ja kaikki tää on vasta alkua, kaikkea muuta innolla odottaen !

sataa sataa ropisee, pili pili pom

Sateiset ja syksyiset terkut täältä sängyn perimmäisestä nurkasta ! Kesä on takana ja edessä on syksy. Syksy tuo tullessaan uudet tuulet, tai ainakin saa semmoisen fiiliksen aikaan että entinen lakaistaan pois ja käännetään uusi tyhjä sivu jolle suunnitella tulevaa ja tehdä siitä omannäköisen toimintasuunnitelman tulevalle vuodelle. On ihanaa kun ilmat viilenee ja voi vähän paksumpaa vaatetta pukea jo päälle. Eikä mikään sade ainakaan tällä hetkellä ärsytä.

Näiden syystuulien mukana on tullut myös vimma jatkaa taas salilla käyntiä, harmi vaan että tän hetkinen fyysinen tila ei salli suurempaa rehkimistä. Myös itsensä uudistaminen jollain muulla tapaa tekis kutvanaa esim. oikeesti terveellinen ja monipuolinen ruokavalio tuskin olis pahasta. Nyt on tullut syötyä vähän miten sattuu. Huomasin kun pidin keväällä kaverin kanssa protsku dieettiä, että sillon tuntu olevan energiaa paljon enemmän kun nyt ja tunsin voivani paremmin.

Saatiin viime viikolla Jeren 1 v. kuvat. Koevedokset ei oikein antanut parastaan, mutta kun kuvat teetettiin ja saatiin raameihin niin ne näyttää nyt paljon paremmalta ja oon ihan tyytyväinen kuviin :)

Ja Jerestä puheenollen, meillä ollaan kehitytty hurjasti kuukauden sisällä. Jere oppi kuukausi sitten kävelemään ja kävelee mielellään pitkiä matkoja, kuten kauppaan ja takaisin kotiin. Tietysti uusi taito ihastuttaa itteensäkin. Kävelyn lisäksi sanoja on alkanut tulemaan. Yllätyin mitenkä nopeesti puhuminen alkoi kiehtomaan, vastahan opittiin tuo kävely. Jere osaa sanoa jo "pappa", "kukka"ja "kuka". Jossain vaiheessa ajattelin että noni, nyt tää nopea kehitys loppui ja opitaan uusia asioita vähän hitaammin ja kehitellään jo opittuja taitoja, mutta tää nopea kehittyminen taitaakin jatkua :-D Tai ainakin itsestä tuntuu melko nopealta tahdilta kun ei ole vielä mihinkä verrata.

mun uneeni jokaiseen otan sut

Ihanaa kun sateiset kelit väisty ja aurinko näyttäytyi ! Eilinen päivä meni Juhan kanssa vesillä, ja voi ettien että kun nautin. Se on kyllä jotain semmosta millon pääsee irti arjesta ja se on aina ollut. Ei oo kesää millon en olis vesillä ollu. Joko vaarin tervatulla puuveneellä tai muilla vempeleillä, pakollinen toimi joka kesä. Tänään vietettiinkin tehokas päivä, tai siis se tuntui hyvin tehokkaalta. Kaikkea oli kerennyt tekemään eikä kello ollut edes kuutta illalla ! Yleensä päivät menee niin nopeesti ohi, että aamun jälkeen kun vilkaisee kelloa ni se onkin jo taas ilta. Nyt lähden takasin nauttimaan hitaasti kulkevasta ajasta ja valmistaudun huomiseen aamuvuoroon !

Maaliviivoja !

Nimppari- ja synttärikahvit on nyt juotu ja kohta taas oon vuotta vanhempi. Hävettää tunnustaa, mutta välillä joutuu oikeesti laskemalla laskemaan kuinka vanha sitä nyt olikaan. Toissa iltana selailin meiän serveriltä vanhoja kuvia ja voi herran jestas ku sitä oli viis vuotta sitten ihan erinäkönen ku mitä tänä päivänä. Viis vuotta vanhoista kuvista puuttuu tummat silmän aluset, ja sillon oli tukkakin hyvännäköinen (nykyään se vaan roikkuu jotenkin päässä) eikä ollut keltanen niinku nyt. Ja muutenkin,  ei se näky enää kato peilistä takasin. Tää alkaa kuulostaa ikäkriisiltä.. :-D 

Muutoin viime päivät on menny arkisessa meiningissä - työn ja perheen parissa. Vain perheelliset tietää mitä tämä yhtälö tarkoittaa.. Välillä ottaa koville ja ajoittain vähän vähemmän koville, mutta kun on joku jonka vuoksi ja jokin mitä kohti taplaa ni jaksaa :) Yhtenä etappina on parin kuukauden päästä alkavat venetsialaiset, vaikka se tosin tietää että kesä on lusittu ja valmistaudutaan syksyyn, mutta sitä kohti eletään ! Näitä pieniä maaliviivoja oon virittäny tasasen matkan välein seuraavan vuoden ajan ;)

you found love in my home

Juhannuksen kylmä sää sai jotain aikaiseksi - nimittäin nuhan. Voiko olla mitää rasittavampaa kuin nuha ja vieläpä kesällä !? :-D Juhannus- ja senjälkeisenä juomana onkin ollut tee hunajalla ja maidolla. No, kyllä tämäkin lähtee jossain vaiheessa pois ja toivottavasti se tapahtuu ennen lauantaita. Sillon aateltiin pitää Jeren ja Juhan nimppari sekä mun synttärikahvittelut. Ja koska bongasin pari päivää sitten raparperijäätelön ohjeen niin ajattelin kokeilla mitenkä kotijäätelön teko onnistuu ja ehkäpä jätskin kaveriksi pitäisi myös jotain leipoakin :-)

Tää päivä on mennyt vauhdikkaasti töissä ja sain potilaalta paljon virtaa työhön. Jotain aivan käsittämätöntä energiaa ja halua olla enemmän sydämellä työssä mukana. Päätä huimaavan menon vasta painoksi tasapainotin tätä päivää rentoutumalla saunan raikkaana kaksplus lehden kanssa.

midsummer

Meiän juhannus sujui tänä vuonna rauhallisissa merkeissä. Eilen aamu alkoi klo 5:28 herätyksellä ja suuntasin töihin. Töitten jälkeen pakattiin kimpsut ja kampsut, ja lähdettiin anoppilaan viettää juhannusta. Ilta sujui perheen kesken grillaten, ulkoillen (Jere konttaili ympäri pihaa ja oli kovinkin halukas maistelemaan joka ikisen kiven mikä vastaan vaan tuli) ja saunoen. Juhannussaunaan meilläkin kuului tuore vasta, ehkä parasta juhannuksessa !

raitoja tukassa, mulla on kompassi hukassa

Räntäisää juhannusviikkoa! Meillä arki sujuu mukavasti - jopa niinkin mukavasti että tämän viikon aikana ollaan katsottu muutaman kerran silmät pyöreinä mitä pikku terroristi on milläkin kertaa rikkonut. Viimeksi meni juuri korjattu kännykän näyttö rikki, sitä ennen meni kamerasta tarkennus rikki (tarkat kuvat tulee ainoastaan manuaalisesti tarkentaen) ja mitähän näitä nyt olis. Klassinen "en anna vauvan rikkoa mitään" on tapahtunut. Tietysti tästä kaikesta voi vain syyttää itseään - miksi jättää tavarat terroristin saataville :-D

1/6 työviikosta mennyt ja edessä 5 piiiiitkää työpäivää edessä. Vapaat meni taas hyvin vauhdikkaasti Tampereella ja Jyväskylässä. Tampereen reissu meni grillaten ja keskustassa aikaa kuluttaen vanhojen ja einiiin-vanhojen tuttujen kanssa. Tutussa Jyväskylässä aika meni asioiden hoiteluun ja palkkaa tuhlaten - palkkapäivät on aina niin rankkoja. Sitä voi melkein joka tilin jälkeen sanoa "tili tuli, tili meni - näkikö kukaan tapahtunutta?". Oon miettiny jo parin kuukauden ajan että haluaisin ehkä jatkaa tätä hoitoalan opiskelua ja vaihtaa vanhuksista ja akuutisti sairaista potilaista nuorempiin - oikeastaan vastasyntyneisiin. Googlailen, tutkiskelen, mietiskelen ja pohdin olisko musta siihen. Olisihan se vaativampaa, uusien tuulien kokemista ja tieto-taidon keräämistä siltäkin osin (tuntuu että vanhukset ovat antaneet tarpeeksi ja ehkä liikaakin). No, ehkä kypsyttelen ajatusta vielä tuolla mietintä-myssyssä.

we could be together baby as long as skies are blue

 

Kohta on taas vapaapäivät nautittu, ja tää päivä onkin otettu tehokkaasti käyttöön. Käytiin viime lauantaina valokuvaamossa kuvauttamassa Jerestä 1 v. kuvat ja tänään sieltä tulikin soitto että koevedokset olis valmiit, ja niitä ollaankin kummien, pappojen, mummojen ja isomummojen kanssa puol päivää ihailtu ja valkattu kuka haluaa minkäkin kuvan. Kamalan vaikea on päättää minkä kuvan itselleen haluaisi, onneksi saadaan itelle valkata 4 kuvaa niin tehtävä on vähän helpompi. Tavallisten arjen askareiden lisäks käytiin uimarannalla kahlailemassa, kahvittelemassa vaikka ja missä, ja mummolasta hain pasuunan kukan jota oonkin intopiukeena puoli vuotta odotellut. Enkä malttais oottaa että tuo tuosta kasvaisi enemmän ja tekisi ne ensimmäiset kukat jotka illan tullen valtaa asunnon ihanalla tuoksullaan. Mitäpä mä malttaisinkaan oottaa - tuntuu että on taas monen monta asiaa jota ei malttaisi yhtään odotella :-) Mutta nyt me suunnataan iltapuurolle ja hammaspyykille niin isi ja äiti saa vähän laatuaikaa kahdestaan !

nurmille niittyjen, rannoille järvien mä sut mun messiin hakee tuun

Ihanaa kun helteet on tullu takaisin ja voi kulkea kevyemmissä vaatteissa. Ja toinen ihana asia näiden helteiden aikaan on toimiva ja asuntoa viilentävä pömpeli. Viime kesä oli kyllä niin tuskaa pienen vauvan kanssa, kun ei vielä tuota aparaattia ollut, mutta onneksi tuskaisen kuumat yöt ja hikiset päivät on nyt historiaa ja voi ilman tuskan HIKEÄ nauttia kotielämästä ♥

Taas muistaa minkälaisen paineen ja ressin työelämä tuokaan mukanaan, ja monesti se meinaa veskassa tulla kotiin asti. Onneksi eilen sain nauttia siitä harvinaisesta herkusta - eli hiljaisuudesta ja hetkestä jolloin ei tarvitse yhtään mitään tehdä. Ja kyllä toden teolla nautin siitä hetkestä ! Onneksi se ei kuitenkaan oo jokapäiväistä niin tekemättömästä olosta osaa ja saa nauttia.

yksi pieni elämä, suuri valo sisällä

Meiän pieni-suuri-mies täytti 6 päivää sitten vuoden ! Hurjaa mitenkä aika vaan saa siivet, varsinkin heti odotusajan jälkeen. Odotusaika tuntuu pitkältä vaikka myöskin ihanalta, mutta halu saada vauva syliin tässä,nyt ja heti on suuri. Ja mitenkä pitkältä ainakin ne omat minuutit viimeisen ponnistuksen jälkeen tuntui. 

Oon monta kertaa miettiny tän viimeisen vuoden aikana että mitä jos en koskaan olisikaan saanut vauvaa syliin asti? Viime aikaiset tapahtumat on saanu miettimään paljonkin asioita. Mistä kaikesta olisi jäänyt paitsi, jos kaikki olisikin mennyt pieleen? Monesta hymystä, kehityksen näkemisestä, pienen ja pehmoisen käden tuntemisen omaa ihoa vasten, itkusta joka lapsella on heippa-vilkutusten jälkeen kun töihin pitäisi lähteä, tunteen kun pieni ihminen repii housun lahkeesta vauhtia jotta saa itsensä pystyyn ja tuijottaa silmät kirkkaana silmiin ja hymyilee harvojen hampaidensa kanssa leveästi. Näitä on tietysti ihan turha vatvoa, mutta kaikki käy mielessä - kuten se miten onnellinen voin olla tästä pienestä, vaaleatukkaisesta, harvahampaisesta ihmeestä.

Takaisin tähän päivään - Jeren synttärit on bailattu, kakut syöty ja herkistytty onnenkyyneliin paljon onnea vaan-laulun takia, avattu paketteja (tosin lahjapaperi oli aika monesti se kiinnostavampi juttu) ja nautittu monenmoisesta seurasta. Oli ihana huomata mitenkä Jere hämmästyi kun keräännyttiin täytekakun luokse jota koristi yksi kynttilä, puheensorina muuttui kuoromaiseksi onnittelulauluksi ja lopuksi pieni mies ansaitsi tietysti aplodit. Siis se katse ja ilme minkä Jereltä sai ! Silmät suureni, hymy levisi korviin asti ja kulmat nousivat hämmästyksestä korkealle. Sanoinkuvaamatonta.

mikä tekee sut onnelliseksi, tekee mut onnelliseksi

Meidän rakkauden hedelmä on jo huikeeet 10 kk. Enää pari kuukautta 1 vee megabailuihin - kenellä on paniikki synttäreitten suhteen !! Tuntuu että hirvee säätö yksien synttäreitten takia. Mutta toisaalta, onhan nää Jeren ekat synttärit että ehkä tää on lievästi sallittua :-)

 Vauhtihirmu on pääsääntösesti iloinen ja nauravainen heppu, mutta jottei tää lapsiarki olis ihan liian helppoa niin kyllä heppu osaa kiukutellakin. Ja omaa tahtoa ilmaistaan hyvinkin rohkeasti (tuskin äitiltä oppinu tän tahdon voiman), jos ei pelkkä pieni kitinä riitä niin padot murtuu ja äänihuulet treenaantuu kera megahirmuvälilläraivostuttavan itkun kera. Hampaita hepulle on tullut hirmuisella tahdilla, ja nyt taitaa tulla isommat hampaat kun itkuilu on lisääntyny. Ja tää vauvojen tutkimis into on siirtynyt seuraavalle tasolle, laatikot tyhjätään monta kertaa päivässä ja sekoitellaan laatikoiden tavarat keskenään, jotta elämään saataisiin lisää jännitystä - mistä löydänkään puulastan tai kauhan seuraavan kerran kun sitä tarvitaan? Todennäisesti en ainakaan sieltä minne sen oon viimeksi laittanut.
Nykyään ollaan niin isoa poikaa ettei mukamas tarvita enempää ku yhet päikkärit, toisille päikkäreille ei kerkeä sitten mitenkään. Eihän niitä päikkäreitä kerkee nukkumaan kun on niin paljon touhuttavaa ja tutkittavaa. Kävelykin sujuu jo niin hyvin, että kun vaan joku pitää käsistä kiinni ni askeleita tulee otettua todella mallikelpoisesti.
Painoa jäbäleissonilla on vajaa 10 kiloa ja pituutta 73 cm.

On tää elämä vaan saanut uuden merkityksen kun on lapsi ja kaikki on niinkuin on unelmoinut (enää puuttuu lottovoitto, iso omakotitalo ja sisäkkö). Monet asiat ajattelee aivan toisellalailla kuin ennen ja se että on saanut vauvan, antaa aivan uuden motivaation ja tähtäimen asioiden tekemiseen. En olis koskaan uskonu että elämä voi näin paljon muuttua, pelkästään positiivisella tavalla.

sä voit täyttää sun to do-listaa mut mua rutiinit ahistaa

Oonpas pitäny hiljasuutta täällä !! Ääää. Tänään muistin kaiken rallin keskellä kurkata blogiin ja tajusin että viime postauksesta on pari kuukautta aikaa, ohhoh :-D

Työt on lähteny melko kivasti käyntiin. Kuukaus taas puurrettu hoiturin vaatteet päällä ja nyt muistu mieleen miks en oo kaivannu tätä kolmivuorotyötä; iltavuorosta seuraavana aamuna töihin eli käytännössä käyn vaan kotona nukkumassa ja aamulla kun kukko vielä nukkuu soikin jo tän hoitajan herätyskello, koitettava saada taisteltua aamuisen unikooman jäljiltä ittensä hereille ja skarppiin vireystilaan. Toinen mitä en oo todellakaan kaivannu, on se tunne kun tuntuu että 8 tuntia ei MILLÄÄN riitä potilaiden hoitamiseen - perus potilasjutut mitä vuoroon ku vuoroon kuuluu + siihen kotiutukset, lääkärinkierrot ja kiertoasioitten toteuttaminen ja sit siihen syssyyn kun laitetaan pari uutta potilasta tulemaan osastolle. Kahvi- ja ruokatauolle pääseminen ja sen kesto on kyllä niiiiiin liukuvalla aikataululla, eikä mitää kahvitaukoja kerkee ees pitämään. Ja tätä peruspakkaa sekottaa vielä tää varahenkilönä oleminen, kun täytyy pitää huoli missä tänään, huomenna etc. Huh. Vielä tälle jaksaa nauraa että eihän tää ihmisten hommaa oo - toivottavasti jaksan nauraa vielä pitkään (vielä se 40 vuotta) eikä nauru muutu itkuks. 

Eikä tää lysti tähän vielä loppunu.... tähän kaikkeen uuteen reagoi myös meiän kullanmuru Jere. Itkua, naurua, kitinää. Välillä kyllä tuntuu että koko maailma on keskari pystyssä. Ja tänään on kyllä just semmonen päivä. Aamuvuoro, jonka jälkeen olis kiva nukahtaa sohvalle vaikka ihan kymmeneks minuutiks (paino sanalle olis), olevinaan nopea kauppareissu joka loppujen lopuksi kesti puolitoista tuntia, ja laatuaikaa kiukuttelevan nappulan kanssa. Äiti ajattelee "lähetään ulos haukkaa raitista ilmaa", Jere itkee pukiessa. Äiti ajattelee "kyllä se rattaisiin viimeistään nukahtaa", Jere itkee rattaissakin eikä mikää heiluttelu tai nytkyttely auta. Yritä siinä nauttia ihanasta ulkoilmasta kun aurinko alkaa laskua tekemään ja Jere on henkisesti keskari pystyssä koko ulkona olo ajan. Äiti ajattelee "syödään puuroa jos vaikka nälkä on alkanu hiipimän", Jere kaivaa kaiken puuron suusta ja viskaa joka ikisen lusikallisen lattialle kiljuvan ja sydäntä riipivän huudon kera. Äiti ajattelee "tästä suoraan nukkumaan ja lämmintä maitoa", Jere itkee vielä yhden kokonaisen tunnin ja tutti lentää pinniksen reunojen yli kaaressa lattialle aina kun tutin laittaa suuhun. Nyt vihdoin on rauha.

leikit hiekkalaatikon keskellä johtajaa, opit siinä oikean asenteen

Mussukka on jo 8 kuukautta ♥ Edelleenkin se aika vaan juoksee !! Kun sais sen kiinni, ni kopauttaisin olkapäälle ja sanoisin että himmaa pikkusen. Ukolla on painoa 8800 g, pituutta 69,8 cm ja piippa 45,8. Ehkä suloisimpia näkyjä kun istumaan oppinut pikku ukko istui puntarissa :') ja samaan rytäkkään tuli myös seisominen tukea vasten. Jäbä on myös korkannut ekan hammaslääkärireissun. Hampaiden tutkiminen ei kuulu jätkän lempipuuhiin, joten itku ja kitinä siitä sitten alkoi :-D Rouva hammashoitaja totesi että kivasti tullut hampaita ja anto ehkä hieman epämääräsiä ohjeita mm "fluoritabletit voi alottaa jo tämän ikäiselle" mutta toisessa lauseessa tää lause jo kumottiin "ei kannata ylimääräisiä fluorituotteita hammastahnan lisäksi antaa, muuten hampaisiin tulee valkoisia länttejä" ja oltiin Juhan kanssa hieman hämmentyneitä ja kun ovista päästiin ulos aloitin manaamisen. Asian tunteva ansiantuntija. Pointsit kotiin ! Ehkä me siis vaan keskitytään pelkästään tuohon hammasharjaan tahnan kanssa ja unohdetaan ylimääräset hömpötykset.

 Haluaisin käydä pikkumiehen kanssa vallottamassa uimahallin lastenaltaan kun nyt itsekin ehkä tän hieman haalistuneen tiikerimasun kanssa uskaltaa vilahtaa nopeesti veteen. Koen vaan suurta ongelmaa vauvan uikkareiden kanssa. Ja oon yrittäny uikkari asioista opiskella, mutta en nyt vaan saa jutun pointista kiinni.

jos sä kuulet mun huudon melun alle jääneen

Pojat karkas imurin alta mummolaan ja hetken siivottuani päätin karata kirjottelemaan ja juomaan kahvia. Tätä pientä yksin oloa oon vähän kaipaillukin. Oon aina ollu ajoittainen erakko ihminen, mutta kyllä enempi kuitenkin nautin ihmisten seurasta :-)

 Kun helmikuu vaihtui oon alkanu enempi ja enempi ressaa arkeen palaamista. Eniten siinä taitaa pelottaa väsymys ja mitenkä muut asiat mun väsymyksestä kärsii. Toivottavasti kevät aurinko pelastaa mut väsymykseltä ! Onneks on luottoystäviä jotka jeesaa hädän hetkellä. Ja kai niitä porkkanoitakin täytyy kuitenkin viljellä matkan varrelle motivaatioiks.

Helmikuun alussa otettiin Juhan ja parin kaverin kanssa irtiotto Turkuun. Kukaan meistä ei tienny onko siellä mitään ylipäätään - joten pakattiin kassit ja käännettiin auton nokka Turkua kohti. Oli asiasta pakko ottaa selko, ja kyllähän siellä kaikkea sattui ja tapahtui. Hurjaa hotellielämää sokos hotellissa. Jos ei mitään muuta merkittävää ni oli siellä kuitenkin Teuvo Loman !! Humalan ja hauskanpidon lisäksi pääsi unohtamaan arjen pariksi päiväksi. Samanlainen reissu jonnekkin muualle sitten kun lakkaa köyhtymästä :-)

sun sinisilmiesi kauneus sekoittaa mun pään

Alkaa rassaamaan tää toivoton tilanne blogin suhteen. Jatkanko vaiko enkö. Liian monta kertaa pohtinu asiaa pienen ajan sisällä. Pohdinnan tuloksena on odottaa aivan totaalista kyllästystä/palavaa innostusta. Toisaalta Justuksen kanssa haluaa viettää kaikki aikansa, mutta toisaalta oma aikakin olis ihan jees. Omasta ajasta puheenollen, sali innostus on vetäissyt mut mukaansa. New year, new me ! Haha, ei kai sentään. Tavotteena olis saada raskauskilot pois (-10 kg ja 0,5 kg enää jäljellä), kiinteytyä ja vahvistaa tätä TODELLA huonossa kunnossa olevaa selkää. Pelottaa ajatus töihin paluusta, koska tiedän että hoitoalalla jalkojen ja selän on oltava priima kunnossa sillä muuten sairaslomat paukkuu. Onneks on hyvä saliporukka, jotka tsemppaa ja patistaa tekemään. Ja mottonahan on ylimääräset lätinät pois ja pumppaamaan rautaa kevyemmäks ! ja jos treenin aikana pystyy juttelemaan/nauramaan niin painoja lisää En tiedä oonko joku outolintu mut uudet treenivaatteet, treenimusa mm no easy way out biisi, instassa fitness juttujen seuraaminen saa tän mun innostuksen pysymään yllä. Ja kun kaikki niin hehkuttaa et salin/lenkin/muun jälkeen fiilis on aivan mahtava, niin nyt voin itekin yhtyä tähän samaan. Kotiin palatessa oon ku uus ja paljon pirteämpi ihminen !! Vaikka lihakset onkin seuraavana päivänä kipeet ni silti se ei saa tätä innostusta laantumaan.

Ja salijutuista aivan loogisesti ja sujuvasti hypätäänkin vauvajuttuihin; Justus sai alahampaitten kaveriks ylähampaat. Ja kyllä mä raavin päätäni, koska pojasta ei mitään merkkejä hampaiden puhkeamisen suhteen oo tullu ilmi. Kuolaa joo tulee mut ei nyt poikkeavasti enempää kuin normaalisti, kipua tai kutinaa ei enempää ku normaalisti eikä kuumetta tai muuta oiretta. Ja kun lueskelen muitten vauvojen nukkumisongelmista ni voin vaan olla ilonen että täällä kaikki nukkuu yönsä yhteen putkeen kellon ympäri. Ja uskon et tuohon vaikuttaa tasapainonen päivärytmi. Meillä ainakin Justus tietää millon on päikkäreitten vuoro, esim aamu alotetaan maitopullollisella ja leikitään pari tuntia, syödään aamupuuro jonka jälkeen naama- ja käsipesun kautta lähetään päikkäreille. Aluksi tietysti kuului kitinää, mutta muutaman taistelukerran jälkeen poikakin on saanut jutun jujusta kiinni :-) Ihanan simppeliä !

lähdetäänkin punttikselle jumppaamaan

Vihdoinkin elämä alkaa voittamaan ! Nuha on melkein selätetty ja yskäkin hiipinyt muualle, ei tarvis tätä tautia tulla hetkeen takasin KIITOS. On se vaan rankkaa kun pieni sairastaa ja voi vaan kuvitella sen flunssatuskan. Huh, kotikonstit ja vinkkipuhelut oli kyllä tarpeen. 

Nojoo, uusi vuosi ja uudet kujeet. Pikapostaus ja naamapäivitykset poitsusta, kiidän kohta salille ja enempi juttua seuraavassa postauksessa :-)