Nyt se sit rantautu tännekin - nuha ja yskä aalto. Kaikki ollaan peräkanaa pienessä lunssassa ja pahimpana se näyttäytyy tietysti poitsussa. Kuivaa yskää, nenä tukossa, räkää valuu ja tietty aivan poikki ton flunssan takia eli se tietää kiukuttelua.
Tää äitinä olo on kehittäny/pidentäny mun pinnaa. Ennen olin aivan hermona kun poika vähänkin itki jotain ja pelkäsin etten koskaan rauhotu ton vauvan itkun suhteen, mutta nyt osaan ottaa itkun lunkimmin. Tuossa vähän ennen 7 kk alkamista oli pieni känkkäränkkä-kausi menossa, puhelin soitto kaverille ja nyt musta tuntuu etten hermostu mitenkään tosta itkusta. Onhan se tietysti inhottavaa, sydäntä raastavaa ja ikävää kuultavaa kun oma lapsi itkee, mutta joku tolkku tälle hyssyttämään säntäämiselle. Onneks tunnistaa itkusta todellisen hädän tai millon on vaan perustarpeita vaille :-) Ja mulla on edelleen kova luotto tohon äidin vaistoon !
Ja iloisempiin juttuihin ! Joulu meni meillä ihanasti - eka yhteinen joulu perheenä. Tai olihan se viime vuonnakin, mutta poitsu oli vielä mahassa ni sitä ei lasketa :) Aattona saunottiin, syötiin, pötkötettiin, vietettiin yhdessä aikaa, käytiin mummolassa, ihmeteltiin Joulupukkia, syötiin vähän lisää, juotiin kahvia ja otettiin loppu ilta rennosti mummolassa. Ja kyllä oli tontut kertonu poitsusta pelkkää hyvää pukille, oli semmonen lahjavuori että halleluuja !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti