diy tuikut






Koska meillä on pieni harvahammas, joka tyhjentää monta pilttipurkkia päivässä niin ajattelin keksiä tyhjistä purkeista jotain hyödyllistä. Ajatus lähti oikeastaan jo kaksi vuotta sitten kun Jere oli vauva. Näpräsin tyhjistä pilttipurkeista tuikkukupit, joita ympäröi tuohi johon olin mattoveitsellä leikannut sydämen muotoisia aukkoja.

Tällä kertaa yhdistin pilttipurkkiin pitsi- ja paperinarua sekä pieniä ruusuja. Eikä tarvinnut liimapurkkiin koskeakaan. Nyt nämä tuikut tuovat valoa iltaisin olkkarin pöydällä.
Ja koska multa jo aiemmin kysyttiin että eikö nuo räjähdä, niin eivät ne mulla ole räjähtäneet. Pimeinä päivinä, kuten syksyllä ja talvella poltan paljon kynttilöitä joten näinä aikoina lasikipoissa palaa melkein joka päivä tuikku. Tietysti jokin alusta tuikuilla olisi hyvä olla ettei pöytään tms jää jälkiä.

+/-





Tän viikon plussat:
+ kesäkukkien vaihto syksymäisempiin kukkiin
+ pienten ihmisten vierailu
+ serkun arkiaamun piristys
+ se tunne että kaikki on hyvin
+ lapset päikkäreillä yhtä aikaa

Tän viikon miinukset:
- puhelimen hajoaminen
- epäonnistunut tupakkalakko
- minäminäminä-ihmiset

mistä tietää että syksy on tullut?





Siitä kun villasukkien valmistus alkaa. Mikään ei oo niin vahva merkki syksystä kuin puikkojen heiluminen sohvan nurkassa. Mua kutominen rauhottaa kun keskityn pelkkiin silmukoihin. Sillon en pysty ajattelemaan mitään muuta. Ja ehkä senkin takia se oikeesti koukuttaa. Ei tarvitse suurempia pakoreissuja ulkomaille kun stressi vaivaa tai mieli on rauhaton. 

Aiemmin en ole kuin hetkellisesti (puhutaan muutamasta päivästä) jaksanut kiinnostua käsitöistä. Nyt myöhemmällä iällä villasukkien ja lapasten väsääminen on alkanut kiinnostaa enemmän. Villasukkia olen tehnyt vain itselle ja äidille, mutta tänä syksynä olisi tarkoitus pienentää sukkien kokoa ja tehdä villikset kummilapsille sekä tietysti omille lapsille. Tälle harrastukselle en vain kovin usein löydä aikaa, sillä meidän lapset tykkää nukkua päiväunet eri aikoihin. Jospa ne joku päivä vahingossa nukkuisivat samaan aikaan.

lastenhuone



Kun muuttaa pienestä asunnosta isoon asuntoon, jossa on useampi kuin yksi makuuhuone niin voi olla iloinen ja todella tyytyväinen että lapsille on oma makuuhuone. Edellisessä asunnossa ei tätä mahdollisuutta ollut ja se ahdisti kyllä todella paljon. 42 neliön kaksiossa pienempi veikkonen nukku äidin ja isin makuuhuoneessa, ja toisen sänky sijoitettiin olohuoneeseen. Mutta onneksi se on enää muisto vain. 

Oon aina ihannoinut raikkaita ja rauhallisia makuuhuoneita. Itse en pysty rauhoittumaan räväkän värikkäässä tai liian synkässä makuuhuoneessa. Ja uskon sen toimivan myös lasten kohdalla heidän makuuhuoneessaan. Tällä hetkellä lasten makuuhuone näyttää tältä. Tietenkään se ei ole vielä valmis, mutta ajan kanssa sekin valmistuu. Kuvissa ei näy lainkaan lasten leluja, eikä siellä olekaan muutamaa pehmolelua lukuunottamatta. Mielestäni makuuhuoneiden kuuluu olla siistejä ja pyhitetty ainoastaan rauhoittumiselle ja nukkumiselle. Meillä on niinkin hyvä tilanne että talossamme on yksi huone täysin käyttämätön, joten kaikki lasten lelut ovat siellä ja siitä olisikin tarkoitus rakennella lasten leikkihuone. Siellä lelut saisivat olla miten ne ovatkin, jotta leikit voivat seuraavana päivänä jatkua siitä mihin ne edeltävänä päivänä jäivätkin. Ja koska edellisessä asunnossa sain lasten leluja joka paikassa-kiintiön täyteen, ei enää leluja ole siellä täällä koska niille on oma paikkansa. Näin olohuonekin säilyy suhtkoht siistinä eikä tarvitse varoa lelujen päällä astumista tai raivata sohvaa leluista jotta pääset sohvalle istumaan. Lasten leikkihuoneeseen on myös paljon ikkunoita, joten pystyn tarkkailemaan leikkejä keittiöstä, olohuoneesta ja ulkoa käsin. Vielä kun keksisi leikkihuoneeseen muutakin kuin lasten pöydän, pari tuolia ja lelukoreja. Onneksi mies on hyvin tekevä käsistään, joka ei tarvitse kuin idean niin johan tapahtuu.

#kiitollinensiunattuonnellinen


Niinku pari postausta sitten kerroin että ollaan muutettu, niin halusin muutaman ripauksen uudesta kodista jakaa tänne. Muutettiin kesäkuun lopussa kerrostalo kaksiosta isoon omakotitaloon, joten tässä on pieni sulattaminen vieläkin. En tiiä mistä johtuu, mutta vieläkin on sellainen olo ku oltais jonkun mökillä kyläilemässä. Ja tuntuu ettei ihan kaikki tavarat oo täysin omille paikoilleen vieläkään löytänyt. Ja onhan pieni kerrostalo kämppä paljon helpompi sisustaakin kuin iso talo. Mutta onneksi voi lohduttautua siihen että on monen monta vuotta aikaa tehdä tästä kodin tuntuinen ja näköinen.

Muutto meni kyllä hyvin jouhevasti. Onneks oli paljon muutto- ja siivousapua koska muuten tässä olis mennyt ikuisuus. Positiivisinta tässä on se että kaikki tarjoutu auttamaan, yleensä muuttoapua pitää kalastella ja melko pitkin hampain ihmiset tulevatkin kantamaan laatikoita.

Talo on -86 rakennettu joten 80-luvun henki täällä näkyy, siksi täällä oliskin paljon remontoimista. Tai oikeastaan päivittämistä. Se on varmaan kaikissa taloissa, jos muutetaan toisen asuntoon eikä rakenneta alusta asti omaa taloa. Vessojen, kylppärin, lattioiden ja ikkunan karmit eivät miellytä omaa silmää, joten niihin pitäisi upottaa rahaa jotta ne miellyttäsivät. Ei tarvitse olla Einstein jotta tajuaa että äitiyslomarahoilla ei paljoa remontoida, joten vaatii aikaa ennen kun päästään tosi toimiin. Tosin ollaan me saatu jo saunaan vaihdettua sähkökiukaan tilalle puukiuas, makkariin vaihdettua tapetti ja pihasta puita kaadettua ja muokattua pihaa sekä julkisivusta maalattua ikkunan karmit ja ulko-ovi. Onneksi on kuitenkin sukulaisia ja kavereita, jotka on mielellään olleet auttamassa tässä kaikessa.

kaikki peliin


Ääää, haluan tästä syysflunssasta eroon. Viikon ajan se on tehny tuloaan ja nyt se alkaa olemaan päällä. Yritän sinnitellä tyrnimarjojen, teen, mynthoneitten ja villasukkien turvin. Jos vaikka säästyisin suuremmalta? Ääntä ei oikein saisi menettää, niinkun käy joka sairastelu kerran jälkeen, kun pitäisi mennä kuuluttamaan painikisoihin. 

Muutenkin tätä homman tynkää tässä on niin ei oikein kerkiäisi sairastelemaan. Se on kyllä melko kauheeta jos on superkuumeinen ja tosi voipunu eikä pysty olemaan muuten ku peiton alla, mutta silti pitäis jaksaa olla reipas ja tehdä vaikka ja mitä. Voi kun lapset säästyis tältä taudilta, mutta ainakin tähän asti nää flunssat on kulkeutunu melko lahjakkaasti meihin kaikkiin.

puoli vuotias !



Meiän touhuviikari täytti puoli vuotta viime lauantaina. Tätä kasvamista ja kehittymistä on aivan huikeeta seurata. Onneksi tässä saa olla joka ikinen hetki ja päivä mukana. Tietysti on hetkiä ja päiviä kun tuntuu ettei asiat suju niinkuin pitäisi ja elämä on yhtä itkua (myös äidillä) ja sillon haluaisi olla jossain muualla kuin kotona kuuntelemassa lasten huutoa ja itkua. Onneksi tulee kuitenkin uusi aamu ja edellisen päivän itkut ja kitinät jää unholaan.

Käytiin tänään puoli vuotis neuvolassa, mittaa jätkällä on 68,5 cm ja painoa 8370 g. Pieni mies on hyvin iloinen, juttelevainen ja virkeä. Ja liikkeelle ollaan lähdetty, tavarat saa kyllä kyytiä - myös lattiatasoa korkeammalla olevat tavarat.

Oot kuuma kuin savanni


Voi tätä syysflunssan tuloa ! Pienin mies on yhtä lämmin ku hella kutosella eikä itelläkään kovin terve olo ole. Yleensä tauti alkaa järkyttävällä kurkkukivulla ja kurkku on ollut kipeä jo monena aamuna tällä viikolla. Täytyy hakea ensiapua tyrnimarjoista. Jospa se sillä.

Tänään pitäis juhlia serkun lapsen 2 vuotis synttäreitä. Ennen synttäreitä pitäisi kuitenkin Juhan ja kumppaneitten kanssa nauttia brunssista eikä päivän menot lopu synttäreihin; pitäisi vielä kiirehtiä hakemaan Jertsulle junnusänkyä, koska sopivaa ja "hei tossa on täydellinen sänky" fiilistä ei oo aikaisemmin tullut ja poika onkin nukkunut pinnasängyssä (josta tosin saa pinnat otettua irti, että lapsi pääsee itse sänkyyn ja sängystä pois). Sitten voikin aloittaa sängyn tuunauksen jotta se olis aivan bueno !