mikä fiilis mulla onkaan

Kello näyttää puoli kahdeksan aamulla ja ollaan pienimmäisen kanssa hetki sitten herätty. Eli vielä on hieman tokkurainen olo, mutta kaippa se tuolla kahvilla kohta helpottaa. En oo kyllä hetkeen nukkunut näin hyvin yöuniani; pienimmäinen heräs ensimmäisen kerran vasta 5 aamulla kun yleensä herää ekan kerran jo kahdelta yöllä ja kävin eilen juoksulenkilläkin niin sekin varmasti edesautto unen laatua.


Aloin pari viikkoa sitten taas juoksemaan, kun muistin mitenkä hyvältä se silloin joskus tuntui ja millanen voittajafiilis oli melkein jokaisen lenkin jälkeen vaikka olisit juossut vain pari metriä enemmän kuin ennen. Myös puntarin lukematkin on hieman tsempannut lenkkeilemään, vaikka ei olisi enää kun 2 kg pudotettavana niin olisin tavoitepainossa (muut 13 kg lähtenyt imetyksen voimalla). Ekan lenkin jälkeen yllätyin mitenkä pitkään jaksoin oikeastaan juosta ilman suurempaa kuolemafiilistä, vaikka keuhkot ei tupakoinnin vuoksi missään priimakunnossa ole. Tänään olis tarkoitus lähteä kaverin kanssa kokeilemaan mitenkä taittuu coopperi taikka tonniviissataa, oujea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti