#kiitollinensiunattuonnellinen


Niinku pari postausta sitten kerroin että ollaan muutettu, niin halusin muutaman ripauksen uudesta kodista jakaa tänne. Muutettiin kesäkuun lopussa kerrostalo kaksiosta isoon omakotitaloon, joten tässä on pieni sulattaminen vieläkin. En tiiä mistä johtuu, mutta vieläkin on sellainen olo ku oltais jonkun mökillä kyläilemässä. Ja tuntuu ettei ihan kaikki tavarat oo täysin omille paikoilleen vieläkään löytänyt. Ja onhan pieni kerrostalo kämppä paljon helpompi sisustaakin kuin iso talo. Mutta onneksi voi lohduttautua siihen että on monen monta vuotta aikaa tehdä tästä kodin tuntuinen ja näköinen.

Muutto meni kyllä hyvin jouhevasti. Onneks oli paljon muutto- ja siivousapua koska muuten tässä olis mennyt ikuisuus. Positiivisinta tässä on se että kaikki tarjoutu auttamaan, yleensä muuttoapua pitää kalastella ja melko pitkin hampain ihmiset tulevatkin kantamaan laatikoita.

Talo on -86 rakennettu joten 80-luvun henki täällä näkyy, siksi täällä oliskin paljon remontoimista. Tai oikeastaan päivittämistä. Se on varmaan kaikissa taloissa, jos muutetaan toisen asuntoon eikä rakenneta alusta asti omaa taloa. Vessojen, kylppärin, lattioiden ja ikkunan karmit eivät miellytä omaa silmää, joten niihin pitäisi upottaa rahaa jotta ne miellyttäsivät. Ei tarvitse olla Einstein jotta tajuaa että äitiyslomarahoilla ei paljoa remontoida, joten vaatii aikaa ennen kun päästään tosi toimiin. Tosin ollaan me saatu jo saunaan vaihdettua sähkökiukaan tilalle puukiuas, makkariin vaihdettua tapetti ja pihasta puita kaadettua ja muokattua pihaa sekä julkisivusta maalattua ikkunan karmit ja ulko-ovi. Onneksi on kuitenkin sukulaisia ja kavereita, jotka on mielellään olleet auttamassa tässä kaikessa.

kaikki peliin


Ääää, haluan tästä syysflunssasta eroon. Viikon ajan se on tehny tuloaan ja nyt se alkaa olemaan päällä. Yritän sinnitellä tyrnimarjojen, teen, mynthoneitten ja villasukkien turvin. Jos vaikka säästyisin suuremmalta? Ääntä ei oikein saisi menettää, niinkun käy joka sairastelu kerran jälkeen, kun pitäisi mennä kuuluttamaan painikisoihin. 

Muutenkin tätä homman tynkää tässä on niin ei oikein kerkiäisi sairastelemaan. Se on kyllä melko kauheeta jos on superkuumeinen ja tosi voipunu eikä pysty olemaan muuten ku peiton alla, mutta silti pitäis jaksaa olla reipas ja tehdä vaikka ja mitä. Voi kun lapset säästyis tältä taudilta, mutta ainakin tähän asti nää flunssat on kulkeutunu melko lahjakkaasti meihin kaikkiin.

puoli vuotias !



Meiän touhuviikari täytti puoli vuotta viime lauantaina. Tätä kasvamista ja kehittymistä on aivan huikeeta seurata. Onneksi tässä saa olla joka ikinen hetki ja päivä mukana. Tietysti on hetkiä ja päiviä kun tuntuu ettei asiat suju niinkuin pitäisi ja elämä on yhtä itkua (myös äidillä) ja sillon haluaisi olla jossain muualla kuin kotona kuuntelemassa lasten huutoa ja itkua. Onneksi tulee kuitenkin uusi aamu ja edellisen päivän itkut ja kitinät jää unholaan.

Käytiin tänään puoli vuotis neuvolassa, mittaa jätkällä on 68,5 cm ja painoa 8370 g. Pieni mies on hyvin iloinen, juttelevainen ja virkeä. Ja liikkeelle ollaan lähdetty, tavarat saa kyllä kyytiä - myös lattiatasoa korkeammalla olevat tavarat.

Oot kuuma kuin savanni


Voi tätä syysflunssan tuloa ! Pienin mies on yhtä lämmin ku hella kutosella eikä itelläkään kovin terve olo ole. Yleensä tauti alkaa järkyttävällä kurkkukivulla ja kurkku on ollut kipeä jo monena aamuna tällä viikolla. Täytyy hakea ensiapua tyrnimarjoista. Jospa se sillä.

Tänään pitäis juhlia serkun lapsen 2 vuotis synttäreitä. Ennen synttäreitä pitäisi kuitenkin Juhan ja kumppaneitten kanssa nauttia brunssista eikä päivän menot lopu synttäreihin; pitäisi vielä kiirehtiä hakemaan Jertsulle junnusänkyä, koska sopivaa ja "hei tossa on täydellinen sänky" fiilistä ei oo aikaisemmin tullut ja poika onkin nukkunut pinnasängyssä (josta tosin saa pinnat otettua irti, että lapsi pääsee itse sänkyyn ja sängystä pois). Sitten voikin aloittaa sängyn tuunauksen jotta se olis aivan bueno !

entä sitten kun päivät on viilenneet ja poissa on nurmien tuoksu


Helou ! Kesä on loppunu ja syksy tekee tuloaan. Kesä on sujunut muuttamisen, tupareiden, kavereiden ja varsinkin lorvimisen merkeissä. Ja nyt kun lehdet on alkanu tippuilee puista ja illat alkaa olee viileitä ja pimeitä, niin käytiin kaverin kanssa tekemässä viimenen kesäreissu Mukkulan camping alueella. Kierreltiin Lahtea ympäri rahaa hupuloiden ja vietettiin kesän lopun kunniaks yö teltassa. Tämmöselle syyskammoiselle reissu teki terää !


2 vee partyt !


Jeren kaks vee juhlat juhlittiin lauantaina ja täällä on edelleen siivottavaa juhlien jäljiltä. Ei oikein oo ollu tarpeeks virtaa siivoukseen :-D Jos kaikki sotkut häviäis itekseen? Hah, ei kyllä semmosta vahinkoo oo tähän mennessäkään käyny.
Juhlat sujui tosi kivasti, porukkaa tuli sopivasti ripottaen että jokaisen vieraan kanssa kerkes hetken rupattelemaan ja vaihtelemaan kuulumisia. Ja serkku oli kyllä tosi iso apu (tiedän että luet tän jossain vaiheessa). Hirveesti Jere sai lahjoja ja touhotti koko päivän muitten lasten kanssa, oli ihana kuunnella lasten höpötyksiä ja seurata niiden touhuja. Vieraiden lähdön jälkeen käytiin testailemassa mummolta ja papalta saatua synttärilahjaa - fillaria. Ei olis voinu olla ilosempaa poikaa !


Jiri Petri Sakari ♥










Äitienpäivää edeltävänä päivänä meiän pikku jamppa sai nimen - Jiri Petri Sakari.
En muista millon olisin kokenut näin kovaa ressiä, varsinkaan juhlien vuoksi. Ja melko perus jätä asiat viime tinkaan-syndrooma tapahtu. Meinas itse juhlapäivänä tulla melko kiire, mekonkin sain päälle vasta 10 min ennen ku pappi tuli :-D Pirskeet oli tosi rennot, pappi oli sama mikä Jerelläkin ja oli tosi huumorintajuinen ja rempseä. Kaikin puolin onnistuneet juhlat !

mikä fiilis mulla onkaan

Kello näyttää puoli kahdeksan aamulla ja ollaan pienimmäisen kanssa hetki sitten herätty. Eli vielä on hieman tokkurainen olo, mutta kaippa se tuolla kahvilla kohta helpottaa. En oo kyllä hetkeen nukkunut näin hyvin yöuniani; pienimmäinen heräs ensimmäisen kerran vasta 5 aamulla kun yleensä herää ekan kerran jo kahdelta yöllä ja kävin eilen juoksulenkilläkin niin sekin varmasti edesautto unen laatua.


Aloin pari viikkoa sitten taas juoksemaan, kun muistin mitenkä hyvältä se silloin joskus tuntui ja millanen voittajafiilis oli melkein jokaisen lenkin jälkeen vaikka olisit juossut vain pari metriä enemmän kuin ennen. Myös puntarin lukematkin on hieman tsempannut lenkkeilemään, vaikka ei olisi enää kun 2 kg pudotettavana niin olisin tavoitepainossa (muut 13 kg lähtenyt imetyksen voimalla). Ekan lenkin jälkeen yllätyin mitenkä pitkään jaksoin oikeastaan juosta ilman suurempaa kuolemafiilistä, vaikka keuhkot ei tupakoinnin vuoksi missään priimakunnossa ole. Tänään olis tarkoitus lähteä kaverin kanssa kokeilemaan mitenkä taittuu coopperi taikka tonniviissataa, oujea.